HANU REISSUSSA

2009-07-29T09:05:00.002+02:00

Bulgaria 17.8.-24.8.208

2008-09-01T07:51:00.003+02:00

Su 17.8.

Lentomme lähti Suomesta vasta illalla, joten voi sitä odotuksen määrää koko pitkän sunnuntaipäivän. Koittihan se lähtö, vihdoinkin! Perille päästyämme saimme heti havaita suomessa niin käytännöllisen asusteen muuttumisen äärettömän epäkäytännölliseksi. Jo passintarkastusjonossa hiki virtasi kuin Tonava-joessa. Busseilla matkasimme Varnasta lomapaikkaamme, Sveti Konstantiniin ja hotelliimme Atlantaan/Atlantiin (en oikein ole varma miten tuo taipuu... :) Hotellimme osoittautui todella ihanaksi hotelliksi. Se oli pieni, mutta sen vuoksi idyllinen, pienen sisäpihansa ja suhteellisen suuren altaansa kanssa. Oma hotellihuoneemme parveke oli muotoa letkajenkka. Pituutta oli ja tanssiessaan sai suorittaa vielä käännöksen kulman taakse. Hetken aikaan hypittyäni ja hihkuttuani lähdimme alas allasbaariin (ylläri?) hakemaan nestevajaukseen apua ja nauttimaan terassille eteläyön äänistä. Oi sitä siirojen/kaskaiden ääntelyä. Altaassa olevan pienen "suihkulähteen" veden lorina vain lisäsi äänimaailmaa tuoden ihanan mystistä ja rauhallista oloa. Millään en olisi malttanut nukkua, ja huonostihan sitä tuli nukuttuakin :)

Ma 18.8.

Kello pirisi jo heti seitsemältä, joskaan huonetoverini ei hihkunut siitä kovin innoissaan. No, se ei lienee vielä ole tajunnut matkustuksen pointtia ;) Halusin päästä näkemään auringonnousua ja maisemaa, joka meille antautuu parvekkeelta (illalla kun emme oikein nähneet kuin valoja). Kaunista se olikin! Tuhdin aamupalan jälkeen lähdimme testaamaan allastamme ja sen aurinkotuoleja. Ensimmäinen päivä oli meille rauhoittumista ja matkakohteeseemme tutustumista varten. Saimme havaita, miten Sveti Konstantin oli ihanan rauhallinen paikka. Paikka sopi vallan mainiosti tällaiselle Viherpiipertäjälle, sillä joka paikassa oli näkyvillä puita, vihreyttä ja puistoja. Paikka on kaukana Sunny Beachista, jonka ohitse myöhemmin menimme bussilla. Illalla lähdimme paikalliseen tyyliin syömään muutaman tunnin illallista pitkän kaavan mukaan. Vaikka mahojemme sijainti oli muuttunut, ei niiden luonne ollut muuttunut. Pitkän kaavan mukaan syöty illallinen teki tiukkaa :)

Tutustumassa Tallinnaan

2008-08-07T13:56:00.003+02:00

Oli mukava kerrankin lähteä pidemmälle reissulle Tallinnaan. Aikaisemmat reissut kun ovat olleet päiväreissuja ja kauhea paniikki sen suhteen, löytyykö tarpeeksi halpaa ja kopioitua tavaraa toreilta. Lähdimme, yllättäen, laivalla liikenteeseen. Itselläni oli ollut pitkä työputkin takana, joten voi vain kuvitella, mihin suuntasimme laivaan päästyämme. Tuloksena oli niin suomalaiseen tapaan lievä hiprakka meren toiselle puolelle päästyämme ;) Sieltä otimme paikallisen taksin ja ajoimme omaan hotelliimme, joka osoittautui oikein mukavaksi! Lähellä merta sijaitseva hotelli oli idyllisen pieni ja asiakaspalvelu oli yllättävän hyvää. Hotellista lähdimmekin välittömästi Vanhaan kaupunkiin ja siellä suorinta tietä Olde Hansaan. Ravintola edustaa keskiaikaista tyyliä ja ehdottomasti kannattaa ruuan kanssa nauttia heidän yrttistä punaviiniä! Samoin yrttistä olutta. Näin sanoissa kuulostaa liiankin seikkailumieliseltä makumaailmalta, mutta maistettuna se on juuri niin mahtavaa, mitä ei voi edes kuvitella ;)

Seuraavana päivänä lähdimme shoppailukierrokselle ja mukaamme tarttui pientä ja kivaa. Hintatasohan ei kaikissa liikkeissä ole sen ihmeellisempää kuin meilläkään, joten mielettömiin shoppailuintoon ei kannata antautua. Illalla kävimme testaamassa Vanhassa kaupungissa, opiskelijoiden suosittua ruokapaikkaa. Halvalla sai mahan täyteen ja maittaen. Sekä makeita että suolaisia pannukakkuja myytiin edullisten juomien kera. Loppureissun muut mukavat maisteluelämykset olivat Venäläishenkinen ravintola, Troika. Siellä eteemme kannettiin blinejä, pelmenejä, suolattua läskiä ja suolakurkkua maustettuna hunajalla ja smetanalla. KGB:n vanhalla päämajalla kävimme fiilistelemässä sen ajan tunnelmaa ja muutenkin reissulla tuli liikuttua kerrankin Vanha kaupunki kunnolla läpi. Oli mukava ja rentouttava reissu! Tallinna antaa enemmän kuin vain yhden päivän!

Parikkalalainen juhannus

2008-06-21T21:28:00.003+02:00

Välillä pitää rikkoa perinteitä, joten nyt suuntasimme Päijänteen sijaan kohti Itä-Suomea, pääkohteeksi Parikkalan Siikalahti. Heh, ehkäpä siksi, että se on karttaankin merkitty lintujärveksi :) Asetimme teltan sopivaan paikkaan ja heti sen jälkeen lähdimme läheiselle lintutornille leikkimään lintuihmistä. Sinä iltana emme saaneet erityisiä näköhavaintoja, mutta illan laskiessa saimme nauttia mahtavista äänimaailmoista. Mikä sen ihanampaa, kun nukkumaakäydessä saa kuunnella luhtahuitin huittuilua, satakielen vahvaa ilmaisukykyä ja kaukaista luhtakanan dybyttelyä. Ilta sujui hyvin suomalaisittain grillatessa ja nestetasapainoa tasaillessa. Asiaa helpotti grillipaikan läheisyys, vain muutama askel teltalta ja olit mukavan grillikatoksen alla. Seuraavana aamuna hätäisen aamupalan jälkeen lähdimme taas samaiselle lintutornille ja vietimme siellä hyvin haukkamaisia hetkiä. Iltaa kohden alkoi hillitön palo lähteä jatkamaan matkaa 100 km ylöspäin katsomaan paljon julkisuutta saanutta luontokappaletta, siperiankurppaa. Vähän huterin tiedoin lähdimme sinne (mm. tarkka sijainti kartalla...), mutta kyllä lintuharrastaja linnun löytää ;) Jo muutaman minuutin perästä autosta noustessa saimme kuulla ihanan ja sanomattoman mahtavan hymyn naamalle nostattavan äänen, kun kurppa teki syöksyään saaden pyrstösulkansa väpättämään meidän iloksemme. Parisen tuntia saimme kurpan soimista ihailla, kunnes lähdimme takaisin Parikkalaan. Ei sitä nyt jussiaattona ihan kuivinsuin.... ;) Ilta sujuikin mukavasti, kävimme piilokojussa kokeilemassa miltä viini maistuu siellä ja katselimme ällöinhottavia hämähäkkejä ja aamulla saimme nähdä, että olimme yhden sellaisen raahanneet telttaankin. Lähtöpäivän aamuherätys oli keltaisenhuilumaisen kaunis. Kuhankeittäjä herätti erikoisella äänellään minut ja sai meidät raahautumaan silmät ristissä teltasta ulos. Mitähän mekin kuviteltiin, että nähtäisiinkin se vai? Kokonaisuudessaan juhannus oli ihana! Karjalan vehreä luonto oli äärimmäisen rauhoittava ja ihmisten vähyys aivan täydellistä! Tekee mieli takaisin jo nyt.

Pieni ja kevyt pyöräilyreissu

2008-06-21T21:20:00.004+02:00

Vihdoin vapaapäivä, joten menoksi. Eihän silloin laakereilla levätä, se tehdään töissä ;) Ideana oli lähteä tutkimaan Bodominjärven maisemia ja kasveja kerrankin kahdella pyörällä ainaisen neljän sijaan. Sää sinä päivänä oli mitä mainioin palamiseen, onneksi nyt olin osannut varautua siihen aurinkorasvan kanssa. Matka paikanpäälle vaati monta pysähdystä kartan kanssa, vaikka periaatteessa sinne meno on aika suoraviivaista. Minä saan suorankin mutkaiseksi :) Paikan päällä oli mukava rentoutua ja rauhoittua kallion nokalla eväitä syöden ja auringosta nauttien. Paluumatka lienee aiheutti autoilijoille vähän ihmettelyä, ainakin heidän ajostaan päätellen. Jokaisen autoilijan pää kääntyi minua kohti ja auto lähti vähän mihin sattuu. No, kai he vähän ihmetteli, kun seisoin kirjojeni päällä ja välillä jalat toisen kirjan päällä ja kädet toisen. Hmh, miten he eivät ymmärtäneet, että keräsin vain kasveja ja prässäilin niitä keskellä pyörätietä. Stadilaiset...Kaikenkaikkiaan reissu kesti n. 5 tuntia, vaikka kilometrejä ei tullut kuin kolmisenkymmentä. Kyllä nekin kilometrit tuntuivat seuraavana päivänä takapuolessa.

Linnut-elokuvan fiilistelyä

2008-06-21T21:10:00.004+02:00

Olen ottanut tavoitteeksi valloitella erinäisiä paikkoja sekä Stadin alueelta että muualta. Nyt vuorossa oli Helsingin edustalla sijaitseva, lupaavan niminen, Harakkasaari. Ajatuksena oli lähteä tutkimaan sen lintuantimia, onhan se niistä jollain tasolla kuuluisa. Suurin ajatuksin ja toivein astuimme lautalle, joka meidät saarelle johdatti (vähän arvelutti maksaa hinta, koska sinne melkein olisi voinut uida...). Mukavan idyllinen saari näin mereltä päin katsottuna. Todellisuus alkoi ilmenemään lintu linnulta, kun kuljimme luontopolkua eteenpäin. Se tunne, kun seisot kalliolla ja huomaat jokaisen linnun tuijottavan sinun jokaista tekemistäsi, on aika mielenkiintoinen. Ja kun erehdyt ottamaan askeleen mihin suuntaan tahansa, saat liikkeelle joko kovaa kirkuvat lokit tai valkoposkihanhet uhkaavien ilmeiden kanssa. Kotiahan he vain puolustavat, mutta...Tuli kerrankin bongaritytöillekin kiire, kun loppumetreillä yksi hanhiyksilö päätti häätää meidät pois saarelta ja aloitti hyökkäilyn. Kyllähän se tehosi. Ainakin jalat saivat liikettä, ei vain juoksun merkeissä, vaan myös pienimuotoisen tärinän muodossa ;) Seuraavan kerran menemme sinne ENNEN pesinnän alkamista, suosittelen muillekin. Toisaalta, seuraavalla kerralla kun katson Linnut-elokuvan, osaan eläytyä siihen entistä vahvemmin!

Skumpan korkkaus Suomenlinnassa

2008-05-24T19:18:00.009+02:00

Edellisen illan iloviestin saapumisen vuoksi lähdimme kauniina lauaintaipäivänä valloittamaan Suomenlinnaa. Tottahan toki otimme jo meihin integroidut kaverit, optiikat, mukaan :) Hetken kävelimme ympäriinsä, kunnes nälkä (ja jano ;) yllätti meidät, minkä seurauksena istuuduimme kauniilla maisemilla höystetylle kallionkielekkeelle. Tulevaa valmistumistani juhlistimme kilisyttämällä laseja merituulen hellästi hyväillessä. Joo, okei, nyt tuli vähän liikaa romantisoitua, kyllä se hellyys oli välillä aika kaukana tuulella...

Skumppailun ja pienten naposteltavien jälkeen lähdimme tutkimaan ympäristöä ja meitä tervehtikin kaunis värinpaletti. Pensseleinä toimivat keväisen vihreät puut, joiden takaa syvänsininen meri pilkisteli luoden omia väriroiskeitaan. Oman lisäyksen värimaailmaan toi aurinko, joka väritti poskemme söpön punaisiksi...hävetti kulkea kaupungin läpi tämän jälkeen :P

Hieman näkymiä

18.5.2008 Tuttuakin tutumpi Pori

2008-05-22T07:47:00.001+02:00

Niin, liekö voisi syyttää jo mielikuvituksen puutteesta, kun määränpääksi suuntautui jälleen Pori. Jo kohteen vaihtumattomuuden vuoksi voisi minua pitää konservatiivisena matkan suhteen, mutta syykin pysyy yhä entisenlaisena, mikä syventää ”perinteikkyyden” kuilua. Mikäpäs muukaan kuin linnut saivat auton taas starttaamaan epäinhimillisen aikaisin. Ensimmäisenä suuntasimme Preiviikin kalasatamaan katsomaan synnissä rypenyttä joutsenta. Tai, no en sen rypemisestä tiedä, mutta väritys ainakin oli tavallisuudesta poikkeava: mustajoutsen. Tämän nk. ”vale-eliksen” jälkeen otimme kohteeksemme Mäntyluodon Kallon ja tokihan sieltäkin pilkkasiiveten elis ropsahti vihkoon. Vaikutti hyvältä alulta! Ainoa, mikä reissussa häiritsi, oli aivan liian kylmä, luja, hyytävä, ikävä ja pohjoissuuntainen tuuli. Eihän se tuuli sinänsä olisi häirinnyt, jos olisimme tajunneet, ettei se kesä ihan vielä saapunut helteineen ja pukeneet hieman enemmän päällemme. Kiertelimme miltei koko päivän pitkin Meri-Poria ja vielä viimeisen eliksen haku tapahtui, kun auton etuosa oli jo käännettynä Mansea kohti. Lyhyt puhelu sai aikaan usean sadan kilon painoisen vempeleen U-kääntämisen ja peltojen komppaamisen. Yesh! Kesäkurpitsa alias keräkurmitsahan se siellä! Nyt vasta kotiin! Nähdään varmasti uudestaan, Pori!

Kuusamo, Ala-Kitkajärvi 23.-1.3.2008

2008-05-20T20:09:00.007+02:00

La-Su

Taas oli se aika vuodesta, jolloin opettajien loma-ajan määräämänä jätimme Etelä- ja Keski-Suomen pölyt jaloistamme ja vaihdoimme ne jo melkein unohdettuun valkoiseen lumeen. Talven kokemuksia lähdimme hakemaan Pohjois-Pohjanmaalta, Kuusamosta, jonne matkamme kävi kera kahden aallon. Ensimmäinen auto starttasi Jyväskylästä 10 pm. Kovasti meille vakuuteltiin, että kun klo 7 am -aalto saapuu, ensimmäinen on vielä vaipuneena unen syvyyksiin. Yllätysmomenttia luotiin heille kertomalla kauniista hiihtokokemuksistamme kirkkaan ja lämmittävän auringon alla tyynen sään hivellessä poskiamme. Lisäväriä tarinaan toi mukavanluontoinen hau-kielen omaava luontokappale. Se kuljetti meitä pitkin järvenjään valmiita uria edellä kulkien. Vieras koira pysähtyi huolissaan, mikäli takana kulkeva matkuekin teki stopin. Ehkä hän katsoi, etteivät Etelän tytöt kykene löytämään rannalle pohjoisen isojen järvien seliltä ;) Pienen hiihtolenkin jälkeen suoritimme pakollisen lintureissun. Nimi lienee liikanimi lintujen puutteen vuoksi. Kuulostaapahan hienommalta :) Toisen aallon saapuessa osa porukasta lähti nostattamaan jo yli äyräiden vuotavaa ruokahaluaan hiihtolenkillä. Kokemus olikin jo astetta extremempi auringon laskiessa ja luontoäidin puhaltaessa aavistuksen liialla isolla volyymilla ja ehkä hieman liian jumiin jääneellä "coolerstaatilla" meihin henkäyksiään. Tämän jälkeen jätimme ihanalle tuoksuvan tuvan hetkeksi poistumalla saunan uumeniin. Sieltä pääsimmekin sukeltamaan suoraan Intian herkkuihin. Loppuilta sujui seurustellen ja viiniä juoden, tosin jälkimmäinenhän onkin tiukasti sidoksissa ensimmäiseen ;) Hyv' yötä, näemme aamulla uusin kujein! o/

Kylläpä olikin mukava aamulla herätä, kun muisti sijaintinsa kartalla! Aamupuuron ja "inksujen" vahvistamina lähdimme osan porukan kanssa Oulangan kansallispuistoon, Kiutaköngästä tarkkailemaan. Ajo paikan päälle oli jo seikkailumomentti sinänsä; yöllä satanut lumi antoi oman vauhtinsa ja kurvinsa ajolinjoihin aiheuttaen muutamia penkkaanhipomisia. Kansallispuistossa ensimmäisenä kohtasimme Pikkukönkään ja sen sydämiä hellyttävän asukin, koskikaran. Tuo kompaktinpyöreä ruokalappuinen musta otus kulki vikkelästi jään reunoilla konsertoiden omalla persoonallisella tyylillään. Välillä se niiata niksautti, kuten kunnon musikantti ikään. Matkan jatkuessa saavuimme reissun kohokohdalle, Kiutakönkäälle, jonka jylhät kalliot ja kuohuva vesi veti silmät puoleensa päästämättä otteestaan. Köngäs tarjosi mahtavia suuria katselmuksia, mutta myös pientä ja sievää taidetta erikoisine jääkuvioineen. Katselemista riitti kaikkine yksityiskohtineen! Mutta, niin vain pääsimme irti ja jatkoimme matkaa käpytikan äänien saattelemana aina tulentekopaikalle asti. Siellä kirveiden heilumisien jälkeen roihusi mukavan lämmittävä nuotio, joka antoi toivoa tulevasta lämpimästä OK-grillimakkaralounaasta. Jatkoimme vielä hetken matkaa treenaillen pakara- ja reisilihaksia kunnon ylämäen avulla. Koska pienet huonokuntoiset matkailijat hyytyivät kesken nousun, pidimme pieniä leikkitaukoja. Tämän päivän leikkituokion ohjelmana oli änkeä itsensä sopivan puun alle toisen ravistaessa puuta. Sitten seurasikin mukava lumipyry suoraan niskaan kolmannen kuvatessa outoja touhuja. PS. Texas Hold'em toimii erittäin hyvin myös maapähkinöillä ;)

Kiutakönkään virtausta

Koska tänne asti olemme tulleet, täytyy sitä edes kerran reissussa käydä kokeilemassa paikallisia off-pistemahdollisuuksia. Rukalle lähdimme niitä metsästämään ja onneksemme etsivä ne löysi! Eihän ne tainneet ihan virallisia olla, mutta metsä kuin metsä :) Rukan mehtälaskettelulle antoi haastetta jo itse metsän rakenne, mutta myös päivän aikana sinne syntyneet mahtavat kuopat. Niitä vältellen tuli pujoteltua milloin kuusten välistä jumittaen siihen paikkaan ja milloin suoraan puskaan. Tämä päivä vahvisti edelleen vallitsevaa käsitystä laskettelun ihanuudesta! :) Mökillä odotti laskettelijoita ihana amerikkalainen yllätys ruuan suhteen. Jo Rukalla etsimme hyvää "pikaruokaa" hampurilaisilla harmiksemme sitä löytämättä. Taas tuli yritettyä rämpiä merta edemmäs kalaan.

Ruoka aina mielessä, joten autolla kohti Riisitunturin kansallispuistoa. Eipä sieltä kyllä ruokaa löytynyt nimensä lupaamana, mutta muuta tarjontaa asetelmassa oli. Ensinnäkin mukava kasvustonmuutos yllätti kiivetessä tunturia ylöspäin. Siellä meitä kuusien ja mäntyjen sijaan tervehtivät kauniisti huurretut lehtikuuset joita aurinko puhtoisesti väritti. Tämän reissun eräs lintutoive toteutui vihdoin ja viimein. Oli jo ehditty manaamaan jos minkälaista alakerran herraa, kunnes kaunis punaruskea ilmestys häivähti oksistoissa. Kuukkelit seurasivat hetken meitä hiljaisesti naukuen. Linnuista puheen ollen, saimme myös huomata käpytikan suuren kannan joko koko Kuusamossa tai vain Kuusamon puhelinpylväissä. Tuntui, että Pohjois-Pohjanmaan kunta oli tilannut pylväänsä tikkaistutuksien kanssa!

Riisitunturin päällä

Mikähän tai kukahan ihme sääennustaja ennusti täksi viikoksi ikävää keliä. Kai sekin on makuasia, mutta meille tämä kelpasi loistavasti. Taas saimme herätä komeaan auringonpaisteeseen! Ja pakkastakin oli vain muutama aste, joten äkkiä aamupalan jälkeen pihalle. Tämän päivän suunnitelmana oli kiertää Valtavaaran 10 km kaunis hiihtolenkki (kuulemma Pirkko Määtän yksi suosikkilatu täällä päin :) Mukavan fiiliksen meinasi tappaa ensimmäiset 3,4 km kestävä nousu! Sydän sai kokea kunnon kiihdytysradan... Kuitenkin siitä selvittiin ja ympärillä nousevat jylhän lumiset maisemat antoivat lisävoimaa kulkemiseen. Ei Suomea turhaan ole ristitty sinivalkoiseksi maaksi! Kodalle päästyämme jatkoimme vielä monovaelluksella aina huipulle asti, josta aukesikin panorama-asetusten tavoin silmänkantamattomiin mahtavia näkymiä järvien ja lumisten metsien leikitellessä toistensa välissä. Onneksi loppumatka olikin alamäkivoittoista, muuten olisi puhelimella ollut käyttöä... ;) Hiihdon jälkeen käväisimme pikaisesti pilkkimässä tyhjiä reikiä ja ohessa ihailemassa sielua rauhoittavia maisemia. Koko päivän kruunasi loimuavan leiskuvat revontulet, jotka liikkuivat ja kiersivät taivaankantta välillä hitaasti lipuen ja välillä miltei raivoisasti hyökäten.

Revontulien näytelmä

Yhä vain meitä hellittelevä aurinko houkutteli joukon pihalle kuka minnekin. Tällä kertaa vain piti vaatekertaa lisäillä reilun 20 asteen pakkasen vuoksi. Aluksi lähdimme kokeilemaan löytyisikö jäältä kireitä siimoja. Kuudesti tämän kohtasimme ennen kuin pakkanen ajoi meidät sieltä pois. Hetki sisällä lämmittelyä ja minttulikööriä juoden suunnistimme läheiselle sulalle Kiveskoskelle katsomaan sen elämää. Sitähän oli! Koskikarat ilahduttivat meitä runsaudellaan ja kauniilla vaihtelevilla lauluillaan. Näemmä oli karoillekin hiipinyt auringonlämmön mukana kevättä valkoisiin rintoihinsa, sen verran mukavasti kävi ilman halki leikki. Yllättäen pakkanen tuli taas luutansa kanssa häätäen meidät takaisin mökin lampöön.

Koskien koskikara

Kuvat: Henri Vuorinen

Pöllöilemässä pöllöttömästi

2008-01-24T21:52:00.000+02:00

Pitkästä aikaan minullakin oli edes jonkinlaista mainitsemisen arvoista elämää (riippuen tietenkin katsojakulmasta ;). Päätimme lähteä keskellä viikkoa pienelle virkistävälle ja luonnoläheiselle iltareissulle, kun vielä lisäksi meidät yllätti se ainoa ja kaunis talvipäivä tältä vuodelta. Tarkoituksenamme oli päästä kuuntelemaan mystisiä ja hieman pelottaviakin luontoääniä. Valitettavasti emme olleet tajunneet tilata etukäteen orkesterin jäseniä tai sitten heihinkin oli levinnyt Hollywoodin lakkomania. Mikä lie, joka tapauksessa emme yhtäkään huhahdusta kuulleet, epätoivon sanoja kylläkin. Reissuumme kun oli tarttunut muutama täysi keltanokka, joilla oletushypoteeseina oli ollut pöllönäkymä suoraan Tylypahkan pihasta. Ehkä heillekin pieni opetus: Fiktio on aina fiktiota! Mutta onneksi kaksi luontoihmistä olimme ajatelleet reissun loppuun ja suunnistimme Vihtavuorella sijaitsevalle laavulle makkaranpaistoon ja kuvailemaan muutamalla sanalla evoluutiota. Sää tuona iltana oli täydellinen! Sopivasti paleltuivat varpaamme ja sormemme. Mutta ennen kaikkea, pitkästä aikaa saimme nähdä taivaan ja todeta sen olevan vielä paikallaan. Komiana kruununa meille loisti täysikuu, joka loihti mukavasti aavemaista tunnelmaa nuotion ympärille. Luulenpa, että epäilijätkin lähtevät uudestaan vielä reissuun ;) Allekirjoittanuttahan ei tietenkään mikään estä :D

Gettin' my cat

2007-08-30T09:21:00.000+02:00

28.8.2007

Reissun kohteena oli Oulu ja vielä tarkemmin, pieni sähäkkä auto. Kävimme katsomassa mahdollista autokandidaattia ja 1½ tunnin harkinnan ja juttelun jälkeen auto lähti uuden omistajan matkaan eli minun :D

Kuvaajana auton entinen omistaja.

Kansainvälistä pelailua Prahassa

2007-08-21T20:15:00.000+02:00

15.-19.8.2007
Pelit

Joukkueellemme kenties tavaksi tullut ja tuleva pelireissu ulkomaille suuntautui tänä vuonna Prahaan, Czech Openiin. Mikä joukkueemme teki erikoiseksi tänä vuonna oli kansainvälisyys myös joukkueen sisällä, kun 3 norjalaista liittyi seuraamme turnauksessa. Pelasimme kaiken kaikkiaan 5 peliä, joista 2 oli torstaina, 2 perjantaina ja 1 lauantaina. Itse pelit eivät meiltä sujuneet aivan toivotulla tavalla (tosin minähän jatkuvasti jankutin ettei mennä jatkoon, jotta jää aikaa muulle ;) ). 2 Ensimmäistä peliä päättyi niukkaan häviöön, mutta tilanne olisi voinut olla aivan toinenkin, mikäli pelimme olisi muistuttanut vähänkään omaa peliämme. Ainakin oma henkilökohtainen pelaaminen oli suorastaan pelottavan huonoa. Seuraavan päivän ensimmäinen peli alkoi aavistuksen verran pirteämmin, mutta oli vastustajakin vähän heikompi. Siitä nappasimme voiton. Valitettava tapaus tässä pelissä oli norjalaisen pakin nilkan nyrjähdys, mikä katkaisi hänen turnauksensa kokonaan. Seuraava peli oli vähällä päätyä tasuriksi, mutta koska minä olin kentällä, niin ei niin vaan voi käydä ;) Avustin vastustajaa aivan loistavalla syötöllä suoraan vastustajan lapaan, joka ei voinut muuta kuin tehdä maalin. Sen jälkeen olinkin joukkueen suurin suosikki... ;D No, jos en sitten kaudella tekisi vastaavaa virhettä. Lauantain saldoksi tuli 2 pistettä eli voitto pelistä, mikä oli sinänsä työn takana, koska jokaisella painoi pelit (ja ne muutamat portaat, mitä reissun aikana tuli noustua) jaloissa. Yritin hyvittää edellisen päivän totaalista virhesyöttöäni syöttämällä tällä kertaa omalle pelaajalle, joka kauniisti pokkasikin tekemällä maalin ja antamalla näin minulle syöttöpisteen.

Kokonaisuudessaan pelaaminen oli kuitenkin hauskaa. Tuomareiden tasonvaihtelu vain otti hieman päähän. Joissakin peleissä heitä ei voinut vähempää kiinnostaa ja joissakin he sen sijaan suoriutuivat kohtuullisesti.

Itse kulkeminen pelipaikoille ei sujunut täysin ongelmitta. Ensinnäkin, joka kerta lähdimme myöhemmin, mitä oli sovittu (=naiset). Siksi toisekseen, onnistuimme välillä säheltämään julkisten kulkuneuvojen kanssa. Milloin osa meni juosten viemään nimilistaa ja osan tullessa bussilla perässä, tosin liian pitkälle, jolloin piti ottaa taksi viemään perille, jotta saimme ketjut kasaan peliin :D

Muu häröily

Lähdimme reissuun päivää aikaisemmin, jotta ehdimme tutustumaan Prahaan ennen turnauksen alkamista. Mikä olikin hyvä idea, koska koko reissua sävytti pieni kiireen tuntu, kun piti rientää paikasta toiseen, pelien sotkiessa Prahan kiertelyä ;)

Ensimmäisenä päivänä luonnollisesti menimme tutustumaan hotelliimme, joka osoittautui ihan ok:ksi. Nukuimme 6 hengen huoneissa, joten voi vain kuvitella miltä huoneet näyttävät kun 6 ihmisen tavarat levittäytyvät ympäriinsä :) Tutustumisen jälkeen lähdimme etsimään murua rinnan alle, jota löytyikin heti kulman takaa. Samoin löytyi aivan loistavaa tummaa olutta! Jopa olutta inhoavat kehuivat sitä ;) Ruokailun ja hihittelyn jälkeen lähdimme kävelemään kohti Spartan puistoa, joka sijaitsi kaupunkia korkeammalla. Näin sai ihailla Prahaa matalalla lentävän linnun perspektiivistä. Positiivinen yllätys oli puiston vessa, joka oli harvinaisen siisti! Ei heti tarvinnut pohtia, mitkä kaikki sairaudet voivat tarttua vessan välityksellä... Puiston jälkeen lähdimme katsomaan Kaarlen siltaa, minkä eräs meistä jo ehti nimeämään Kaarisillaksi. Silta oli ihan komea, mutta ne miljoonat turistit alkoi ahdistamaan (siis minähän en ole mikään turisti ;).

Seuraavat päivät kuluivat ihaillessa Prahan kauppoja -valtaosahan oli naisia- ja muutamia nähtävyyksiä. Mainittakoon mm. Tanssiva Talo sekä Kuninkaan linna. Paikallisia oluttupia etsimme kera kissojen ja koirien ja ihmetysten. Se on kätevää, kun Tsekki on olutmaa, niin olutta löytyy jos minkälaista ja mistä vain. Näin ainakin luulimme, toisin kävi. Saimme marssia monta ovea sisään ja ulos, koska emme löytäneet tummaa olutta! Piti ihan apua kysyä hotellin respasta, joka ohjasi tyhmät turistit oikeisiin paikkoihin. Laskun maksu Tsekeissä on mielenkiintoinen projekti, erityisesti suuressa seurueessa. Milloin väännettiin mitäkin rahoja ja aina sitä puuttui :D Ja siihen saa varautua, että paikallinen asiakaspalvelu on nolla eli ihmiset ovat tylyjä. Mutta mikäpäs siinä, kun olut oli hyvää, niin aivan sama *virn*

Reissu tuotti meille mukavasti tiukempia vatsalihaksia. Eräs seuralaisemme otti matsia paikallisen lyhtypylvään kanssa, häviten sata-nolla. Toinen kulki autuaan onnellisena Prahan katuja, kunnes sai tuta pulumiinan tahmean ja lämpimän tunteen päässään. Välittömästi kyseinen henkilö ristittiin paskapääksi :D.

Kokonaisuudessaan Praha on kaunis kaupunki! Sen vanhat ja kauniit rakennukset kutsuivat kävelemään ympäriinsä sekä kaupunkia halkova Vltava-joki. Jos haluaa nähdä kaupunkia joesta käsin, suosittelen polkuveneilyä! Bile-mestojakin kaupungista löytyy, mm. Euroopan suurin yökerho, Karlovy Lázne, joka oli 5 kerroksinen ja Jesseteippikoristeilla höystetty :P Yksi kulttuuritutustuminen, mitä kehoitan kaikkia kokeilemaan, on Pimeä Teatteri. Yksi meistä houkutteli kasan jengiä mukaansa ja kaikilla oli vähän nyrpeä ja ennakkoluuloinen asenne. Vaadimme jopa, että houkuttelija tarjoaa kierroksen, mikäli emme viihdy ;) Aluksi olinkin vähän hohhoi, mutta sitten päätin katsoa avoimin mielin näytöstä. Ja hienoahan se olikin! Ei joutunut marsu kierrokselle ;)

N. 140 itikanpistoksen reissu

2007-08-12T20:56:00.000+02:00

10.8.-12.8. 2007

Alan jo epäillä, että oma kroppani osaisi mennä Poriin ilman aivojeni(?) aktiivista toimintaa. Tällä kertaa tosin menimme ihan tiedostaen ja täyttä harkintaa käyttäen rannikkokaupungille tutkimaan sen lintuantimia. Matkalla ehdin jo läväyttämään legendaksi syntyvän lauseen: "Miks ****** täällä Keuruuntiellä on aina näitä nysviä" Vierustoveri hieman rauhoitteli, että 115 tuntivauhdilla muut ovat aina nysviä.. :D Perillä asetimme yöpymiskotimme, asuntovaunun, Yyterin lietteen parkkipaikalle, halusimme näin varmistaa läheisen kosketuksen hyvään lintupaikkaan ;) ts. olimme vain liian laiskoja kulkemaan pidemmältä matkalta (Tarkennukseksi, olimme liikkellä kahdella autolla ja minä ajois vaunutonta autoa. Ettei kukaan kauhulla luule minun kaahanneen vaunun kanssa moista vauhtia :D ). Ensimmäisen illan saapumisajankohta sijoittui liian myöhäiseksi, jotta enää mitään olisimme nähneet, joten menimme katselemaan suosiolla sängyn petivaatteita.

Seuraavana aamuna lievän sydänkohtauksen aiheutti aikainen kellon piipitys, mikä nopeasti kyllä muuttui hymyksi, kun tiesi mihin sitä kohta pääsee :) Aamukahvin virkistämänä lähdimme kahlaajajahtiin lietteille. Kahlaajia seuratessa sai itsekin näytellä roolia "kahlaajan päivä" -näytelmässä. Vesi sijaitsi korkealla, minkä vuoksi joutui polkemaan reilussa polvenkorkuisessa vedessä. Mutta ei turhaan! Jo ensimmäinen reissu tuotti eliksen, tundrakurmitsan! Aikamme siellä tarvottuamme, kävimme ravitsemuksella, jonka jälkeen lähdimme Yyterin sannoille lekottelemaan ja uimaan. Olo oli kuin etelän auringossa, turistejakin yhtä paljon liikkeellä...Loppuillan kohokohta oli uusi versio mölkystä. Yksi jäsenemme jäsen oli kipeä, ettei voinut heittää oikealla kädellä, joten otimme säännöksi vasemman käden heiton. Koska tuo ei riittänyt haasteeksi, aloitimme matsin huikeassa hämärässä. Ts. heitot olivat sinnepäin -heittoja :D Viivalle mentyä ei ollut oikein hajua palikoiden sijainnista, mutta suunnan tiesi, joten sinne! Ja ääni paljasti osuiko vai eikö...

Seuraavan päivän lahja oli 2 elistä, jotka tekivät reissusta entistä maukkaamman. Lähtö Porista olikin vähän ongelmallisempi, koska Porin kohdalla satoi ilmeisesti kaikki varastossa olevat sateet alas ja tiet tulvivat uhkaavasti.

PS. Jotta otsikkokin stemmaisi aiheeseen, pieni lisäys: Hyttysiä oli niin maan pirusti ja tein yleiskartoituksen vartalooni saadakseni otsikon mukaisen saldon hyttysenpistoksista. Halpa hinta kuitenkin, kun linnuista on kyse *virn*

Bongarinaisten kyykytys

2007-08-07T12:08:00.000+02:00

Kaunis kesäpäivä sai minut lähtemään rullaluistelulenkille ja päätin samalla suorittaa päivän sosiaaliannoksen moikkaamalla hengenheimolaisystävääni, toista lintuihmistä. Aikamme siinä istuessa, kuulimme ikkunasta kirkasta linnunääntelyä, joka oitis sai meidät kulkeutumaan pihalle optiikan kera. Kovasti kuuntelimme, että haukanpoikanenko se siellä kerjuuäänellään huutaa ja yritimme saada lintua näkyviin. Valitettavasti ilman tulosta. Myöhemmin yritimme uudestaan ja uudestaan nähdä tätä ihmeellistä ääntelijää ja ehdimme jo ihmettelemään, että miksi emme sitä löydä. Kyllähän haukan kokoisen linnun pitäisi nähdä! Alkoi kuulumaan toista ääntä, joka kuulosti ihan kuhankeittäjältä; ei mahdollista, tuossa on kuusimetsä. Hetken siinä vielä pyörimme vähän ihmeissämme, kuulimme puhetta ja totesimme, että siellä on muitakin etsimässä kyseistä lintua. Kunnes mielessä välähti, että...voiko olla? Lähdimme kysymään asiaa toisilta etsijöiltä. "Joo, meiltä karkasi neitokakadu ja se istuu tuolla puussa..." Oli hieman nöyrä olo... :D Ja sitä tosissaan luuli tuntevansa haukan äänet....takaisin lintuCD:n pariin.

PS. Kutsumme tätä bongausta pseudoelikseksi, koska karkulaisista ei elispinnaa saa.

Leivonmäen suosähly

2007-07-22T19:03:00.000+02:00

21.7.2007

Kävimme testaamassa suollarämpimisen taitojamme "Tahtoo Sua" -nimellä Leivonmäen suosählyn SM-kisoissa. Hävisimme kaikki 3 alkuerän peliä yhdellä maalilla, eli melkein voitimme ne ;) Ensimmäinen kenttä muistutti lähestulkoon parkettia, ainakin kun suhteutetaan siihen, mitä muut kentät tarjosivat pohjakoostumukseltaan. Kaksi jälkimmäistä peliä olivatkin puhtaasti suopelejä, jolloin juoksu muuttui totaaliseksi rämpimiseksi ja itsensä irrotteluksi. Mikäli kentältä halusi nopeasti pois, paras keino oli ottaa mallia esi-esi-esi-esi-esi-isistämme ja ottaa neliveto päälle. Yleisin ilme taisi kasvoillamme olla leviä hymy, sen verran mukavaa touhua tuo liejussa pyöriminen on. Jokaisessa meissä asuu pieni possu ;)

Koska tätä touhua on vaikea sanoin selittää, antakoon kuvien puhua puolestaan.

Joukkueemme 2007. Mitähän lie

Ritke tonkii...minunhan se bilsari piti
olla ;)

Pelaaminen
muuttui
välistä
suopainiksi.

Minä ottamassa liiankin tosissaan
maalinpuhtaanapitoa. Itse en kyllä
puhtaana säilynyt :)

Toinen toistamme tukien.

Saariolympialaiset 070707-080707

2007-07-09T08:38:00.000+02:00

Taas oli se aika vuodesta, milloin keräsimme joukkueen kasaan ja lähdimme Pienelle Kaitasaarelle mukanamme aimo annos kilpailuhenkeä ja murskavoittotavoitteita.
Ennen varsinaisia olympialajeja lämmittelimme pienellä sanapelillä, jossa valtti oli sillä, kuka hallitsi kalalajit parhaiten. Olisihan se ollut äärimmäisen noloa, jos en olisi tätä kisaa voittanut...

Vihdoin jengi kasassa ja kisailu sai alkaa.

1. LAJI Bubi-tikanheitto
Ideana yksinkertaisesti oli ottaa tikat käteen ja tähdätä niitä tauluun. Tämä lähti osaltani loistavasti käyntiin! Ehdottomasti vahvimpia lajejani eli olin vain toiseksi viimeinen ;) Vähän pientä purnausta lähti jo tässä lajissa käyntiin, kun yksi osanottaja onnistui hajottamaan tikan ja vaati uusintaheittoa, onneksi tuomari oli tiukalla tuulella. :)

2. LAJI Kastematoravit
Pieni välikommentti liittyen lajin nimeen: Kastematojahan ei ole olemassa, vaan ne ovat kastelieroja ;) En vain uskaltanut paikan päällä mitään kommentoida, koska teen sitä kuulemma liikaa (?)
Luulin ensin tätä lajia vitsiksi, kunnes tuli kehoitus valita oma mato purkista. Eli jokainen yritti tsiigata itselleen mahdollisimman sukkelaa matoa, joka vietiin viivalle ja loppu olikin matojen käsissä. Kova tsemi ja huuto oli päällä! Osalla madot aiheuttivat päänvaivaa yrittämällä kaivautua maan sisään, kun ideana oli madon eteenpäin kulku. Pientä protestinpoikasta aiheutti, kun yhden mato blokkasi toisen madon kulkua jyräämältä sen päältä. No, eipä ollut sääntöjä sen suhteen annettu, joten voi voi ;) Ikävää oli sekin, jos mato lähtikin väärään suuntaan viivalta....

3. LAJI Korren heitto
Jokainen keräsi ja hioi itselleen sopivan korren, jota käytti kisassa. Korsi heitettiin niin pitkälle kuin mahdollista. Ainakin selkeästi näin sanottiin, ilmeisesti ei kaikille tämä mennyt perille, koska erään suoritus päätyi puuhun :D Tässä lajissa osoittautui se, miten kovasti voittoon haluttiin ja yritettiin kaikki, että muiden suoritus sabotoituisi. Eräs osanottaja lähti innoissaan juoksemaan jyräten alleen kaikkien muiden pituusmerkit. Onneksi oli, taas vaihteeksi, tuomari paikalla!

4. LAJI Paripetankki
Pareittain kisailtiin petankkipalloilla.

Tässä välissä alkoivat pienet karhut murista ts. nälkä iskemään, joten päädyimme ruoka- ja kahvitauolle. Ruokana olivat suolaiset ja makeat letut ja yllättävästi ne upposivat kilpailijoiden suihin, vaikka itse olin tekemässä taikinaa ;) Ruuan vahvistamana kilpailu sai jatkua.

5. LAJI Kävyn keräys
Ts. mökin pihan siivousta.
Jokaisen piti kerätä 5x10 käpyä eli 10 erissä piti viedä tuomarin luokse. Henkilökohtainen valttini, miten tämän voitin, oli alkuspurtti. Kuun muut pinkoivat kuin salamanterit pitkin pihaa, mä vain kyykistyin paikalleni ja keräsin tuomaripöydän vieressä olevat kävyt. Ehkä olin ainoa, joka on kuullut sanonnan; "ei pidä mennä merta edemmäs kalaan" :)

6. LAJI Säkkihyppely
Jätesäkkien toinen merkitys tuli ilmi tässä lajissa. Jalat pussiin ja loikkimaan! Jos pussin rikkoi, joutui diskatuksi. Onneksi rinnalle oli perustettu paraolympialaiset Krusifiks -lajilla, jossa sai yrittää parantaa suoritustaan.

7. LAJI Twisthyppely
Tämä laji oli hyvin nostalginen, miltei jokainen oli pentuna tätä harrastanut.
Kaikki sujui hyvin, kunnes saavuimme polvitasolle ja sieltä takaperhosiin. Kukaan ei tätä vaihetta selvittänyt ja siitä sisuuntuneena alkoivat todelliset harjoitukset.

Vielä palkintojen jako, jonka jälkeen alkoi epävirallinen meininki. Pystytettiin alias-peli, joka on aina yhtä valaiseva. Uutena opin, että sanasta anonyymi voi kehittyä synonyymi. Loppuillasta oli saunomisen ja yleisen hillumisen vuoro, kunnes väsy hiipi silmiin ja painuimme makuupusseihimme. On muuten mukava ilmankoostumus aamulla, kun 7 henkilöä nukkuu arviolta 30 neliön mökissä...

Gradu"lomalla" 3.7.-7.7. 2007

2007-07-06T13:15:00.000+02:00

Oma koti kullan kallis. Silti piti lähteä Stadiin kirjoittelemaan, kun kotona mielessä kummitteli kaikki muut projektit kuin gradu. Gradun lisäksi piti tietysti suorittaa oheisohjelmia, muuten olisin kokenut itseni täysipainoiseksi opiskelijaksi ;) Uusi terassikokemus tuli Torni -hotellin terassista, joka on kokemisen arvoinen paikka. Sinne sai kivuta aina 14 kerrosta (tosin hissi auttoi hieman kipuamisessa...), mutta oli ne maisematkin sen arvoisia! Mahtavat maisemat merelle ja kaupungin yli! Tämän lisäksi kaverini antoi kehoituksen, että käy vessassa. Kuulostaa lienee oudolta käskyltä, mutta kun sinne meni, niin käskyn outo sävy hävisi. Isot ikkunat avasi upean näkymän kuten terassilta. Mikä se mukavampi tapa suorittaa vessassakäyntinsä; katsella hulppeita maisemia ;) Tosin, mielessä kävi, että kuinka monella on lähitaloissaan kaukoputket sinne suunnattuna... ;) UimaStadion tuli myös testattua ja jäi palava halu päästä sinne uudestaankin. Olo oli kuin ulkomailla, harvoin sitä tavallinen opiskelija pääsee ulkoilmassa polskuttelemaan uima-altaaseen ja vielä Suomessa! Turhamaisena ihmisenä sitä ajatteli rusketuksenkin kannalta :D

Jusseilemassa

2007-07-06T07:47:00.000+02:00

Pieni Kaitasaari

Ei ole suomalaista juhannusta ilman mökkiä, saunaa ja järveä! Siispä nenä kohti Korpilahtea ja Päijännettä. Torstai, saapumisilta sujui ja kului aluksi siivotessa mökki juhannuskuntoon. Hartialihakseni saivat kyytiä, mutta samalla saivat saunan lauteet vielä kovempaa kyytiä! Valkaisuaste oli aika yllättä ja mökin emäntä sanoikin, että isäntähän noita aina pesee eli... ;D Siivouksen jälkeen alkoikin rentoutuminen jota seurasi mukava sihahtava rento ääni! Ja janokin sammui, hetkeksi ;) Muuten ilta sujuikin saunoessa ja uidessa. Vähän oli väki väsynyttä ja sängynpohjat narahtivatkin aika aikaisin. No, onhan sitä päiviä jäljellä, joten ei hätää.

Seuraava päivä sujuikin mukavasti ruskeaa väriä käyttäen, kun kelitkin tämän sallivat. Koko päivä oli todellista lepoa; välissä piti itseään rasittaa ruokaa laittamalla. Tieto, että sen saa syödäkin, lohdutti, joten se takapuoli saatiin nostettua ylös :) Makoilun lomassa suoritin joka vuotista harrastustani järvikaislojen parissa (laji ei ole oikein nimetty, antakaa muut bilsarit anteeksi.. ;) Näitä pitää aina rannalta raivata, jotta uiminen sujuisi ilman sitä karmeaa tunnetta, kun kaislat kietoutuvat käsien ja jalkojen ympärille. Illan laskiessa ja värittäessä järven pinnan melkein runolliseksi, tuli saunomisen hetki. Tällä kertaa jaksoimmekin edellistä iltaa paremmin ja pidempään saunoa, no olihan nyt sentään juhannusaatto. Johan siitä olisi voinut ristin itselleen saada, jos tänä iltana oli lopahtanut :) Puolenyön kokko leimahti komeasti roihuihin melkein sulattaen sytyttäjänkin eli kirjoittajankin. Vastapäätä rantaa paloivat myös kokot ja pienimuotoinen kilpailuhan siitä syntyi, että kummalla puolella se loimu onkaan komeampi. No, ainakin meille tuli, toistesta puolesta en tiedä... ;) Sen voin sanoa, että jos me ei voitettu kokon loistolla, niin ainakin pituudella. Vielä 1,5 vrk:n kuluttua nousi kokkoraunioista savujuova.

Muuten loppujussi sujui vastaavalla rennolla otteella. Jos lauteet vaalenivat monta astetta, niin ihot sitä vastoin tummuivat monta astetta! Niin mukavasti aurinko meitä hellitteli. Ja sekin ihme nähtiin, että sisällä monta paitaa päälle pukeva, kuumaa teetä juova ihminen viihtyi kaikkeain kauimmin Päijänteen viileässä vedessä. Tahdonvoimalla on joskus suuri vaikutus ;)

Skotlannin reissu 09.05. - 16.05.07

2007-07-05T16:14:00.000+02:00

Lainasin Minnan kirjoittajantaitoja antamalla hänelle vapaat kädet kirjoittaa matkaraportti, jotta ei lukijani joutuisi jatkuvasti omia tuotoksiani lukemaan ;)

Keskiviikko-torstai 09.05. - 10.05. Glasgow

Hrrr, kylläpä ensimmäinen matkapäivä jännitti. Piti ravata vessassa n. 5 kertaa ennen kuin lentokone oli edes noussut maasta kohti Skotlannin pääkaupunkia Edinburghia. Itse nousu oli hauska, silloin tiesi että tässä ollaan oikeasti lähdössä pois Suomesta vähäksi aikaa. En tiedä oliko nousu Hanun mielestä yhtä hauska- omien näköhavaintojeni perusteella ei ollut. Raukka kun puristi rystyset valkoisina tuolin käsinojia. Mutta ei hän onneksi hysteeriseksi heittäytynyt ;)

Lento sujui hyvin ja näimme mm. Norjan mahtavat vuonot vaikka pilvet peittivät melko tehokkaasti maata. Tuota pikaa olimme Edissä. Otimme bussin nro 100 keskustaan ja pääsimme heti istumaan ylös, bussi kun oli kaksikerroksinen. Sieltä oli kiva ihailla skottilaista rakennusarkkitehtuuria. Tultuamme keskustaan kävelimme jonkin aikaa pitkin Princes Streetiä kohti Waverleyn juna-asemaa. Juna-asema oli täysin erilainen mihin Suomessa on tottunut. Siitä puuttuu tavallaan yksi seinä eli junat ikäänkuin tulevat aseman "sisälle". Kävimme ostamassa Travelpassit tiskiltä ja meille tuli heti hankaluuksia englannin kanssa. Skottien tapa puhua englantia on aika erikoinen, se kuulostaa aika puuroiselta ensialkuun. No, saimme kuitenkin sen mitä halusimme ja jatkoimme ScotRaililla matkaa kohti Glasgowia, joka on Skotlannin suurin kaupunki yli miljoonalla asukkaallaan.

Glasgow oli ihan jees kaupunki mutta yksi yö siellä riitti. Parasta kaupungissa oli Kelvingrove Park-niminen puisto, jonka me kävimme kiertämässä. Erikoista kaupungissa oli se, että uudet ja vanhat rakennukset seisoivat vierivieressä. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Fort Williamia.

Torstai-lauantai 10.5. - 12.5. Fort William

Reitti Glasgowista idylliseen pikku kylään Fort Williamiin oli ikimuistoinen ja junan ikkunasta näkyvät maisemat olivat totaalisen mykistäviä. Suosittelen kaikille Skotlantiin matkustaville, että menevät junalla kohti länttä/pohjoista. Siten näkee Skotlannin kauneinta puolta, jota ei kannata missata. Jyrkät vuoret tulevat ihan lähelle ja vaihteleva maasto pitävät nenän junan ikkunaan kiinni liimattuna. Skotlanti ei todellakaan ole mikään pannukakkumaa. Ja ne nummimaisemat! Lammaskatraita oli pitkin nummia ja välillä saattoi nähdä kun karitsat loikkivat ruohikolla innosta hihkuen. Meitä ihmetytti myös luonnon vihreys- kaikkialla oli todella raikkaan vihreää. Melkein teki mieli hypätä junasta kesken kaiken pois makaamaan keskelle vihreää luontoa.

Ehdimme ihailla maisemia yli 3h kunnes olimme Fort Williamsissa, jossa vietimme 2 yötä. Tämä pikku paikkakunta vei sydämemme. Ja vastaanotto yksityisessä Bed & Breakfast-paikassa oli mukava, kun paikan omistaja, eräs vanha rouva toivotti meidät tervetulleiksi. Hän ilmeisesti ilahtui kun sai vieraakseen kaksi suomalaista tyttöä (meidän lisäksi siellä oli brittiläinen mies) kun puhetta pulppusi taukoamatta hänen esitellessä paikkoja ja selittäessä mm. suihkun toimintaa. Saimme tyypillisen B&B-huoneen, jonka sisustus muistutti jonkin pikku-prinsessan omaa pikku lukaalia. Mutta ei passanut valittaa, päinvastoin, kun huoneen ikkunasta avautui hieno näköala. Perinteinen brittiläinen aamupala tarjoiltiin pöytään, joka koostui paistetusta kanamunasta, pekonisiivuista, makkaroista ja herkkusienistä. Lisäksi tarjolla oli paahtoleipää, aamiaismuroja, tuoretta appelsiinimehua, kahvia ja teetä. Tällaisella aamupalalla pärjäsi pitkään eikä nälkä yllättänyt kuin vasta kahdentoista jälkeen.

Ben Nevis, Skotlannin korkein vuori, komeilee Fort Williamin läheisyydessä. Meillä oli tarkoitus mennä katsomaan ko. vuorta mutta tyydyimmekin kiertämään Cow Hill Circuitin, jonka kiertämisessä meni kolmisen tuntia. Ben Nevisille matka olisi kestänyt yli puolet pidempään jalkapatikalla (no, ei ehkä Hanulla mutta minulla...). Maisemat oli jälleen hienot ja digikamera joutui kovaan käyttöön. Törmäsimme reitin varrella lammaslaumaan, joka seisoskeli keskellä tietä. Mietimme, että uskaltaiskos sitä vaan kävellä niiden läpi- eihän lampailla ole sarvia, vai? No, Hanu katsoi parhaimmaksi tarkistaa asian kiikareillaan ja melkein jokaisen lampaan päässä sojotti kivat sarvet. Päätimmekin kiertää ne, kumpikaan meistä ei halunnut saada punaisenmustaa ahteria matkamuistoksi skottilaisilta päkäpäiltä. Pieni päiväkävely teki hyvää vaikka sen jälkeen tällaisen laiskan nörtin jalkaparat huusivat tuskasta :)

Ruokapuolella parasta antia tarjosi paikallinen ravintola, mikäs muukaan kuin Ben Nevis nimeltään. Skotlantilainen kuuluisa ruoka haggish tuli tutuksi (vinkki: pyydä ensin saada koemaistaa sitä) ja ei se nyt niin pahaa ollut vaikka ulkomuoto antoi hieman toisenlaisen kuvan. Aika pippurista evästä. Hanu sitä tilasi isommankin annoksen perunamuussin ja lanttusoosin kera kun itse tyydyin johonkin kana-ateriaan. Ja jos tykkää juoda kaljan sijaan siideriä, sitäkin saa, kuten Magnersia. Mutta kaljoja kannattaa maistella, Hanukin jopa tykkäsi vaikka ei käsi sydämellä vanno mallaspirtelöiden nimeen. Valinnanvaraa oluiden suhteen on runsaasti ja niistä kannattaa kysellä esim. baarimikoilta. Sitä ei sitten kannata ihmetellä, jos tuoppi ladataan piripintaan olutta tai siideriä ja sitä valuu pitkin tuopin kylkiä. Eli kannattaa varata mukaansa vaikka nenäliinoja, jotta voi pyyhkiä oluiset/siideriset kätensä :)

Lauantai-maanantai 12.05. - 14.05. Inverness

Fort Williamsista matka jatkui bussilla kohti Invernessiä, joka sijaitsee Ylämailla (Highlands). Täälläkin vietimme kaksi yötä neljän tähden B&B-paikassa. Paikan omistaja luuli meitä espanjalaisiksi tai ranskalaisiksi. Eihän me nyt miltään espanjalaisilta näytetä ja suomen kieli ei nyt kuulosta yhtään ranskalta :D

Kävimme ihailemassa Urquhart'n linnaa, jonka rauniot sijaitsevat Loch Nessin tuntumassa. Valitettavasti emme bonganneet itse Loch Ness-monsteria vaikka järvi oli lähes tyyni. Sää suosi muutenkin meitä turisteja, aurinko paistoi ja oli kirkasta.

Iltahämärissä teimme pienen kävelylenkin Ness-jokea pitkin, jonka suulla siis itse kaupunki sijaitsee. Oli tunnelmallista kävellä polkua pitkin, jonka laitoja komeat ja paksurunkoiset puut varjostivat katulamppujen kajossa. Palatessamme takaisinpäin kohti majapaikkaamme joku tyttö tuli pummaamaan meiltä tupakkaa. Hän luuli meitä ensin puolalaisiksi(!) mutta kun Hanu oikaisi, että olemme Suomesta, tyttö hihkaisi jotain HIM:in laulajasta Ville Valosta. Ja opimme uuden merkityksen sanalle "fag". Tämä monimerkityksinen sana meinaa myös tupakkaa.

Maanantai-keskiviikko 14.05. - 16.05. Edinburgh

Skotlannin pääkaupunki oli reissumme päätepiste. Edinburgh oli juuri niin hieno kaupunki kuin etukäteen osasimme kuvitella. Kaupunki on sekoitus vanhaa ja uutta, jossa voi todella tuntea historian lehtien havinaa.

Vietimme parisen tuntia Edinburghin pakollista nähtävyyttä, linnaa, kierrellen. Vaikuttavimpia paikkoja tällä alueella oli The Scottish National War Memorial, joka rakennettiin eri sodissa (mm. I ja II maailmansota) kaatuneiden skottisotilaiden muistolle. Valitettavasti tämän juhlallisen paikan sisätiloissa ei saanut kuvata, muutoin olisi kameran muistikortti täyttynyt upeista ja värikkäistä seinäkuvioinneista. Toisessa käymisen arvoisessa paikassa esiteltiin komea asekokoelma aina miekoista muinaisiin käsiaseisiin ja haarniskoihin. Edinburghin linnasta käsin oli myös kätevää kuvata itse kaupunkia.

Hanun mieliksi kävimme tutustumassa North Berwickissä (n. 40km Edistä itään) sijaitsevaan Scottish Seabird Centre'een:
Tämä taisi olla minulle reissun kohokohta ;) Ei sentään, mutta hyvin yllättyneenä lähdin tänne sen vuoksi, että matkakumppaninikin halusi mennä tänne! Minuahan ei mikään olisi pidätellytkään... Ja kyllähän se oli vaivan arvoista, hetken kaukoputkilla katseltuani sain tiirailtua plakkariini 3 uutta maailmanpinnaa! Joista yksi sai Minnankin juoksemaan(!) kohti kaukoputkea katsomaan kohdetta. No, mukavaahan sitä on pellelintua eli lunnia katsellakin :) Muut napsahtaneet pinnat olivat suula ja etelänkiisla. Hangon keksi valaisi! :D

Reissu oli kaikenkaikkiaan mahtava ja Hanun kanssa ei tullut tapeltua kertaakaan :D Emme edes eksyneet kertaakaan, kiitos Hanun, joka osaa lukea karttaa kuin biologian kirjaa. Mutta aiheutti Hanun tempaukset "lieviä" naurunpurskahduksia- likka on mestarisählääjäsäheltäjä! Eniten hihitystä aiheutti tilanne kun olimme vaatekauppoja kiertelemässä Edissä. Joku myyjä tuli luoksemme ja toisti Hanulle parisen kertaa "How are you?" ennenkuin Hanu hiffasi. Likka töksäytti suomalaiseen tyyliin, että "Fine!". Kaikkein parasta oli Hanun ja myyjän hölmistyneet ilmeet :D Ja myyjä lähti aika nopsaan...Omista kommelluksistani en viitsi kertoa ;) No joo, hyvä suuntavaistoni oli suuri hilpeyden aihe Hanulle :D

Skotlantiin olisi voinut jäädä pitemmäksikin aikaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään hölmöjä turisteja ja ja jaksavat kärsivällisesti selittää vaikka kymmenennen kerran saman asian. Turisti-infoja kannattaa ehdottomasti hyödyntää, me varasimme yöpaikkamme niiden kautta, josta tosin pitää maksaa heille varausmaksu (10£ suuntaan tai toiseen). Edinburghissa ollessa kannattaa muistaa varata mukaan riittävästi kolikoita, jos meinaa kulkea busseilla paikasta toiseen. Bussikuskit eivät nimittäin ota vastaan liian isoja rahoja (esim. 10£ seteli ei käy, jos maksat yhdestä matkasta). Bussitiketti maksaa siis yhden punnan ja koko päivän lippu 2,50£. Mutta summa summarum, Skotlanti on käymisen arvoinen paikka :)

Loistavat kuvat nähtävissä täällä :)

Aamuyö suossa

2007-05-07T02:51:00.000+02:00

Todellakin, tuli vietettyä sunnuntain aamuyö suon äärellä ihan konkreettisesti, eikä vain kuvannollisesti. Onneksi ei sentään tarvinnut istua keskellä märkää mätästä, vaan Jyväskylän yliopiston Biologian laitos on rakentanut kyseiselle suolle oikein tirkistelykopin, jossa on kurkkimiseen sopivat ikkunat. Niin, kohteenahan oli siis teeret, ei kuitenkaan ihmisrodun edustajat ;) Kyseessä oli siis teerisoitimen tarkkailua, mikä olikin sangen mielenkiintoista. Yksin äänimaailma oli vaikuttava; mieletön pulputus n. 20 teeren siellä soidessa. Hetki oli mahtava jo ajankohdankin vuoksi, harvemmin sitä saa itseään sängystä ylös 3:00 aikaan yöllä. Tätä kaunista, mutta kuitenkin luonnonvalintaa raa'immillaan, todellista teerenpeliä kyttäsimme kolmisen tuntia, kunnes auringonnoususn aiheuttama kylmyys ajoi meidän liikkeelle...ja samalla tietenkin kukotkin...

Teerikukkojen taistelu. Molemmista kuvista havaittavissa kukkojen eräs tappelukäytös, iskut yritetään kohdistaa hurmekulmiin eli teeren punaisiin kulmiin.

Voimanäytökset lintureissulla

2007-04-29T16:37:00.000+02:00

Koska minulla ei koskaan ole muuta tekemistä, päätin jättää kaiken tärkeän ja lähteä taas lintuilemaan. Reittini kulki Jkl-Keuruu-Korpilahti-Jkl -akselilla, lähinnä rastaita tarkkaillen. Reissu osoitti taas luonnon yllätyksellisyyden; minulle etsittiin sopivaa metsänpysähdyspaikkaa ja seurauksena oli ison pakun kiinnijääminen ojaan. Ja tietenkin keskellä ei-mitään, olisihan se muuten ollutkin liian helppoa. Tietenkään ei lähellä näkynyt ketään auttajaa, joten nainen laitettiin työntämään 2000 kiloista pakua mutaliejusta toisen ohjatessa ratissa. Hahaa! Eihän ole mitään hätää, kun on voimanainen ;) Ja niin sai matka jatkua sydämeni tykyttäessä ja muutamien pallojen tanssiessa silmissäni. Ja kuka sanoikaan, että urheilu on terveellistä.

Skotinreissun jännitystä

2007-04-24T08:59:00.000+02:00

Tämän kevään kovin odotus on toukokuussa tapahtuva Skotlannin matka! Tarkoitus olisi kierrellä junalla siellä ja täällä ja nauttia elämästä sekä skotin kulttuurista, mitä ikinä siihen sisältyykään ;D Lähtölaskentaan enää parisen viikkoa \o/

Stadiin Withinille

2007-04-24T08:29:00.000+02:00

En halunnut ottaa sammaloitumisen riskiä, vaikka bilsari olenkin, joten pakkasin taas kassini ja annoin junan viedä kohti pääkaupunkiseutua. Sinne minua pääasiassa veti Within Temptation, joka oli suonut kunnian loistaa läsnäolollaan meidän suomalaisten iloksi. Keikka oli aivan loistava, ainoa huono puoli oli laulajan ääni suhteutettuna omaan ääneeni. Kovasti oli mielitekoa laulaa, mutta enpä sitten viitsinyt yrittääkään päästä samoihin oktaavitasoihin laulajan kanssa :) Joten "tyydyin" vain jammailemaan. Tunnelma oli lämpöisen riehakas, joskin pitää pitää mainita, että yleisö oli yllättävän aneemista. Liekö suomalainen ujous ja viinanpuute aiheuttanut sen. Lähtö keikkapaikaltakin sujui ihan omalla tavallaan. Seuralaiseni halusi raitista ilmaa, mikä tarkoitti pienen pientä ylimääräistä ketunlenkkiä, kunnes saavuimme rautatieasemalle. No em. oli vain pieni valhe, eksyähän tuo tyttö-pieni taisi :D

Koko Stadinreissussa oli vähän pelottavaa se, että pystyin jo edes hitusen kuvittelemaan joskus hamassa tulevaisuudessa muuttamaan tänne. Pitääpä lähteä takaisin K-Suomeen pistämään tuo pää kohdilleen ;)

Kolmen eliksen rannikkoreissu

2007-04-20T07:28:00.000+02:00

Vihdoin ja viimein! Ensinnäkin sääolosuhteet lämpenivät ja lauantaipäivän koulu loppui. Tämä tarkoitti käytännössä reissun alkamista, taas vaihteeksi, Poriin. Aivan ensimmäisenä suuntasin kohti merimaisemaa etsimään kyhmyhaahkaa, valitettavasti vielä sitä löytämättä. Aikani kierreltyä Kallon kallioilla eteeni lennähti hiljaa äännähtäen pieni lintu, joka pienen tutkinnan jälkeen osoittautui luotokirviseksi. Bing ja läps! Elis! Vielä muutama kierros erinäisissä paikoissa ennen pimeän tuloa, minkä jälkeen otin suunnaksi Porin Yyterin. Siellä majaili ystäväisiä, jotka lojaalisti lupailivat sängyn paikkaa vaunustaan. Aina se auton takapenkin korvaa :) Ilta sujuikin mukavasti nuotion äärellä makkaraa ja lihapiirakkaa paistellen ja siiderillä ne alas huuhtoen. Luonnollisesti mukana oli aimo annos hilpeyttä ja tyhmää huumoria, mikä tyypillisesti aiheutti eniten hepuleita :D Kovasti pohdimme menevämme paikalliseen karaåkea laulamaan, mutta linnut voitti, eli sitten vaan zezezettiä kaaliin.

Iltainen näkymä Preiviikinlahdella lintutornista

Aamulla kello piipittikin jo ennen kuutta ja pirteänä (!) ponnahdin ylös ja lähdin välittömästi liikkeelle. Taas yrittämään Kyhmyhaahkaa ja YES, tällä kertaa onnistikin! Loppureissu Porin päässä sujui mukavan lupsakasti lintuja tähyillessä ja aurinkoa ottaessa. Sää oli nimittäin mitä mahtavin! Suorastaan polttavan lämmintä. Päivä kääntyi kohti iltapäivää ja yhä vain oli pieni ahneus saada yksi elämänpinna lisää. N. 60 km kaakkoon Porista olevassa Säkylässä oli punapäänarsku, mikä kovasti minua himotti. Sinne siis. Aikani harhailtuani ilman karttaa (mikä on sangen järkevää!!) pitkin Säkylää, milloin väärien ohjeiden antamina, milloin minkäkin vuoksi löysin vihdoinkin perille. Sen opin, että sanonta, "kysyvä ei tieltä eksy" ei todellakaan aina toimi. Saamiinsa vastauksiinkin pätee näemmä lähdekritiikki ja ainainen spekulointi tiedon oikeellisuudesta. Seurauksena vajaat 30 km:n ylimääräinen lenkki pienestä ohjevirheestä. Mutta kaikki oli vaivan arvoista kun vihdoin sain linnun putkeeni! Punapäänarskun ohella sain keväisen pinnan lempivistä sammakoistakin, eli tämä lintuilu on moninainen harrastus ;)

Niin se alkoi sammakoillakin kevät

Työharjoittelua sosiaalisuuksien keskellä

2007-03-18T17:39:00.000+02:00

Lapinreissun jälkeen ehdin peräti lisätä kassini sisältöä ja määrää ja jatkaa suoraa tietä etelää kohti aina Valkeakoskelle asti. Sinne minut veti opetusharjoittelun kenttäjakso, jonka suoritin Nokian lukiossa. Mukavaahan se oli asustella välillä muuallakin ja muiden ruuilla ;) Tosin valittamiseen ei ole silloin varaa, syödään mitä löytyy.
Reissu sujui kutakuinkin tunteja suunnitellessa ja koulun maailmaa ihmettelemässä. Sosiaalista elämääkin piti pitää yllä, ettei aivan unohda sen olemassaoloa. Toki sitä piti perinteinen lintureissukin tehdä, tällä kertaa Porissa. Poriin ajaessa parasta ovat ne ihanat suorat; sallivat nopean ajotyylini antamalla loistavia ohituspaikkoja ;)
Mukava yllätys reissussani oli auton hyytyminen keskelle moottoritietä. Juuri olin ohittanut liutan autoja ja kohta he sitten saivat naureskellen ohitella minua...
Mutta, nyt olen taas askeleen lähempänä oikeana opettajana olemista ja edelleenkin tuntuu ihan kivalta :) Mikäs tässä on ollessa.

Enontekiö

2007-03-04T09:14:00.000+02:00

Muotkajärvi, Ahma-mökki 24.2. – 3.3.2007

La 24.2.
Reissumme alkoi hieman täpinäolotilassa, olisiko johtunut parin tunnin yöunista, liian aikaisesta lähtöajasta vai yli-innokkuudesta ja kovasta odotuksesta. Klo 3.22 lähtivät täpötäydet autot kohti pohjoista. Matkat sujuivat rauhallisesti, kuka nuokkuen ja kuka karkkia syöden. Ensimmäinen pysähdys tapahtui Tupoksella, pienellä tankkaus- ja tyhjennyspysähdyksellä. Edelleen tunnelma oli hieman nuokkuisa ja sellaisena säilyi aina Kemiin asti, jossa hoidimme ruokapolitiikan. Mikä minua järkytti, oli kauppareissun pituus! Kaksi tuntia! Harvoin edes shoppailen niin kauaa...
Ajelimme yhä ja edelleen, kunnes vihdoin ja viimein pääsimme perille Enontekiölle, Muotkajärvelle, 70 m2 Ahma-mökkiin. Mukavaa kävelymatkalla oli se, että sain ensimmäisen kerran kokeilla ahkion vetämistä. Niinpä.... :)
Ensimmäinen reaktio mökille saapuessani oli innokas hyppiminen ja hihkuminen. Kaunis lappilainen maisema sai tämän tytön miltei polvilleen! Sekä järven jäälle johtava loistava pulkkamäki :D
Emme ensimmäisenä päivänä tehneet muuta kuin hengailimme ja pyörimme mökillä. Itse hakkailin tuuralla avantoa, jotta saimme iltateet keitettyä. Tietenkin sauna lämpesi suomalaiseen tapaan ja hangen sisuskin tuli katsottua saunomisen ohella. Pitkä ajomatka ja edellisen yön lyhykäisyys vaivutti mökin asukkaat aikaisin tuutimaan ja kulkemaan Nukku-Matin kanssa.

Su 25.2.
Aamunaloitus lähti, mitenkä muuten kuin lintuaiheisesti, tai ainakin niin toivoin. Lähdin kovasti kiikarit kaulalla kulkemaan lapin metsään, mutta kutakuinkin tuloksetta. No, tulipahan tehtyä piristävä aamulenkki ennen vielä piristävämpää aamukahvia.
Kun väki alkoi pikkuhiljaa heräilemään (ovat muuten todellisia hämäläisiä..) huolsimme sukset ja läksimme ne kainalossa Hettaan sijaitsevalle Jyppyrälle. Aloitimme hiiihdon, joka tosin osoittautui todelliseksi kävelyksi, mistä saamme kiittää huoltomiestämme. Hän oli turhankin innokkaasti kiinnitellyt pitoteippejä suksiemme pohjaan. Eli hiihtolenkki muuttui suksimarssilenkiksi. Alamäetkin sujuivat mukavasti lykkien :D Mutta maisemat olivat tooodella komeat, suorastaan henkeäsalpaavat!
Mökille saapuessamme kävimme testaamassa läheisen järven kala-antimet, niin mitkä antimet. Tyhjiä reikiä vain! Myös pihan pulkkamäkeä testattiin sekä pulkalla että laudoilla. Pulkkamäki oli muuten hyvä, mutta puut olivat liian lähellä... :)

Ma 26.2.
Maanantai oli varattu osalle porukkaa vain ja ainoastaan laskettelulle, joka tapahtuikin Levin kauniissa maisemissa. Tai no, varmasti kauniissa maisemissa, tai niin ainakin huhupuheet kertoivat. Itse en sitä saanut todistaa voimakkaan sumun vuoksi. No eipä se mieltä masentanut. Tosin se, ettei nähnyt mihin laski, meinasi heittää mielen paniikin puolelle. Ei aina ollut varma, että laskiko rinteessä vai jossain siihen kuulumattomassa osassa. Onneksi tämä sumu jäi kiusaamaan vain tunturin laella olevia, joten me lähdimme alaspäin ja jatkoimme siellä, missä riemu sitten oikein kunnolla alkoikin. Ensimmäiset Off-piste –merkit saivat tämän muikkiksen ihan sekaisin J Loppupäivä sujuikin sitten metsäreittien merkeissä! Mitä sitä muualle menemään, kun pääsi kotiin ;) Tietenkin sitä laskiessaan oppi kaikennäköistä, kuten sen, että ei kannata lähteä liian pitkälle metsään, missä ei näy ristin sielua, eikä ennen kaikkea kannata jäädä sinne jumiin. Myöskään ei kannata hypätä hyppyristä, joka lennättää suoraan kohti puuta. Oppipojan puolelle meni myös se, että paikat voi todellakin mennä jumiin laskettelussa. Seuraavana aamuna sen viimeistään huomaa ;)
Mutta kokonaisuudessaan: KIVAA OLI!!

Huomioikaa lumikerroksen
ihana paksuus!

Ti 27.2.
Tiistaipvä piti jalkojen kivun takia viettää vähän rennommin, joten lähdin sitten hiihtämään miltei umpihankeen, aivan ihanaan lapin erämaisemaan. Siellä kuljin välillä ketun jälkien johdattamana ja välillä kuukkelin pysähdyttämänä. Reissun huippuhetkiä, itse koko huippuhiihdon ohella, oli kahden eliksen saaminen. Kuukkelin kanssa kohtasimme ja katselimme toisiamme pitkät tovit ja lapintiainen tervehti varoitusäänien ja levottoman olemuksensa kera. Muutenkin koko hiihtäminen oli todellista lepoa sielulle! Kaunis auringonpaiste toimi todella mahtavana kehyksenä kauniille lumiselle maisemalle. Sitä tunsi itsensä ihan postikorttiin kuuluvaksi ;) Myös umpihankikävely kuului pväohjelmaan. Eli oikea lepopäivä!

Ke 28.2.
Keskiviikko sujui miltei maanantain tapaan eli Levillä suksien päällä. Tällä kertaa maltoimme tutustua muihinkin rinteisiin ja totesimme, että ei ole kodin voittanutta ;) Oma saavutukseni muiden rinteiden tutustumisen ohella oli 2x paleltunut poski, 1 paleltunut silmäluomi ja korva :P Näin siksi, että Levin huipulla todellakin tuuli! Tietenkään sillä ei ollut mitään merkitystä, että tajuntani toimi hitaalla vaihteella ja hupun asetin päähän vähän liian myöhään...
Mukava tuttavuus reissulla oli poro, joka käppäili rinteillä, onneksi Off-pisteen puolella. Olisihan se ollut aika noloa, lasketella päin poroa o.O
Kyllä laskettelu on kivaa!! :D

To 1.3.
Hiihtopäiväksi nimitin tämän päivän. Suurin mainittava tekijä oli ruokailuhetki. Taisi kokki olla pippurisella tuulella, kun väki söi safkaa otsat hiessä ;) Ja tällä kokilla oli hillittömän hauskaa :D ja myöskin se hikinen naama. Koska porukka edellispäivänä puheli, että olisi ollut liian vähän mausteita, päätin korjata asian tänä päivänä...

Pe 2.3.
Perjantai sujuikin hyvin rauhallisissa merkeissä, hiihtäen, kävellen, saunoen ja pelaillen. Illalla luonto esitti taas kaunista näytelmäänsä kulisseina miltei täysikuu ja luminen maisema. Kun seisoi järven jäällä yksinään ja katseli loputonta tähtitaivasta, tunsi itsensä todella pieneksi ja vaatimattomaksi (kun yleensä en siis tunne... ;) ) Melkein alkoi ensimmäiset kosteat kiertyä silmänurkkaan: En tahdo pois! :D

La 3.3.
Lähtöpäivä! Voi surkeus ja ikävyys :( Vielä kun pilvikansi oli hävinnyt sen siliän tien ja vienyt terän pakkasestakin mukanaan, niin oli erittäin ikävä tunne joutua lähtemään pois. Luonto ikään kuin irvisti "Katsokaa nyt, mitä jätätte taaksenne..hähhähhää!" ;) Eipä siinä mikään auttanut, autoon vaan kamat ja ihmiset ja suunnaksi etelä. Ensimmäinen pysähdys oli Sonkamuotkan Artic Knife Lappland, josta saa matkamuistoja ja 50 sentillä munkkia ja kahvia!! Kaksi jälkimmäistä olivat suurimmat pysäyttävät tekijät. Suosittelen muuten kaikille tuota paikkaa, munkit ovat herkulliset ja paikka muutenkin mukava ja lupsakka! Siinä kahvit juotuani totesin yhtäkkiä olevani kyseisen yrityksen rempseän nuoren miehen kanssa tekemässä matkamuistoja muille turisteille :) Avaimenperiä väänsin siinä avuksi ja mukavaahan tuo oli :) Ja sain jopa yhden itselleni matkamuistoksi, luotettavuus-merkillä varustettuna. Tunnin puuhailun jälkeen oli jo pakko jatkaa matkaa, joka sujuikin surutta aina Ouluun saakka. Siellä vastassa olikin aivan uskomaton sumu ja vauhti tippui välillä 60:iin syystä, että ei nähnyt yhtään mitään! Sitä sumuajelua saimme tehdä n. 170 km:n verran, kunnes alkoi helpottamaan. Ja hyvä, että helpotti, koska sen jälkeen saimmekin ihailla täydellistä kuunpimennystä.

Kokonaisuudessaan reissu oli huikea ja ketutuksen taso oli suuri, kun joutui pois lähtemään!

Fiilistelyä lapinreissua varten

2007-02-23T10:55:00.000+02:00

Päätin vähän lähteä harjoittelemaan ulkonaoloa kylmissä olosuhteissa, jotta en lapissa olisi aivan keltanokka, tai pikemminkin punanokka. Mittariin kurkattaessa havaitsin pelottavat -26,6 lämpötilan. Mikäs siinä, urheutta vaan ja paljon vaatetta! Kun sain vällyt niskaan, otin kaukoputken ja kiikarit ja lähdin uhmaamaan pakkaslukemia. Kohteena, yllätys, lintu! Tällä kertaa harmaapäätikka, jota en siis ole kertaakaan vielä nähnyt. Saavuin paikalle mieli täynnä toivoa ja paikat vielä ihanan lämpöisinä ja parkkeerasin itseni sekä kaukoputkeni keskelle hankea. Siinä aloitin nököttämiseni ja ympärille tiirailuni. Siinä aikani seistessä tein tuttavuutta talon asukkaan kanssa, mikäs siinä, kun viheliäinen lintu leikki kuurupiiloa kanssani! Pikku hiljaa aloin tajuta, ettei minunkaan kroppa ole ikilämpöinen, vaan sekin joutuu taipumaan pakkasen alle. Mikä pettymys :( Lopuksi jouduin lähtemään ilman näköhavista ja tyytymään vain tikan ääntelyyn.

Mitä opin reissusta? Sen, että minun vaatekaapistani ei löydy tarpeeksi hyviä vaatteita vastustamaan pakkasia, mikäli joudun paikallani tuntitolkulla seisomaan. Ja sen, että yksi kassi ei taida ihan riittää viikon lapin reissuun....

Valkopäätiaisen ihmettelyä

2007-02-04T19:52:00.000+02:00

Sain menneellä viikolla tiedon valkopäätiaisen (Parus cyanus) olemassaolosta ihan niinkin lähellä kuin Uurainen. Valitettavasti vain jouduin muutaman päivän polkemaan paikallani lievässä hermoilussa, koska en päässyt paikalle, milloin työn, milloin pelien vuoksi. Kunnes koitti luminen ja sakea sunnuntai, jolloin auton nokka suuntautui kohti Uuraisen uraista ja liukasta tietä. Paikan päällä juoksimme muutaman ruokintapaikan väliä kera ihmismassan ja silloin kyllä välähti mielessä, että ei taida olla ihan järkevää. Aikuiset ihmiset rämpivät ja kyykkivät kostean lumisateen keskellä etsimässä pientä luontokappaletta. Mutta minkä sitä luonnolleen voi! Etsintää jatkui noin tunnin verran, kunnes kaunis, suomenvärejäkin tunnustava tiainen lensi puskasta viiden metrin päähän meidän iloksemme! Sitä ei voi edes sanoin kuvata, miten hyvän ja mahtavan fiiliksen tuo pieni ja suloinen pallero voi tuoda :) Mutta nyt olen tämänkin reissun ansiosta yhtä elispinnaa rikkaampi!

Pieni tietoisku teille, jotka ette linnuista mitään ymmärrä (minullahan niitä kavereita riittää...). Valkopäätiainen elää ja pesii lähinnä Venäjällä ja on meillä suhteellisen harvinainen vieras. Talvi 2006-2007 on ollut poikkeuksellinen, jo 6 kappaletta eri puolilla Suomea!