Fiilistelyä lapinreissua varten

Päätin vähän lähteä harjoittelemaan ulkonaoloa kylmissä olosuhteissa, jotta en lapissa olisi aivan keltanokka, tai pikemminkin punanokka. Mittariin kurkattaessa havaitsin pelottavat -26,6 lämpötilan. Mikäs siinä, urheutta vaan ja paljon vaatetta! Kun sain vällyt niskaan, otin kaukoputken ja kiikarit ja lähdin uhmaamaan pakkaslukemia. Kohteena, yllätys, lintu! Tällä kertaa harmaapäätikka, jota en siis ole kertaakaan vielä nähnyt. Saavuin paikalle mieli täynnä toivoa ja paikat vielä ihanan lämpöisinä ja parkkeerasin itseni sekä kaukoputkeni keskelle hankea. Siinä aloitin nököttämiseni ja ympärille tiirailuni. Siinä aikani seistessä tein tuttavuutta talon asukkaan kanssa, mikäs siinä, kun viheliäinen lintu leikki kuurupiiloa kanssani! Pikku hiljaa aloin tajuta, ettei minunkaan kroppa ole ikilämpöinen, vaan sekin joutuu taipumaan pakkasen alle. Mikä pettymys :( Lopuksi jouduin lähtemään ilman näköhavista ja tyytymään vain tikan ääntelyyn.

Mitä opin reissusta? Sen, että minun vaatekaapistani ei löydy tarpeeksi hyviä vaatteita vastustamaan pakkasia, mikäli joudun paikallani tuntitolkulla seisomaan. Ja sen, että yksi kassi ei taida ihan riittää viikon lapin reissuun....

Valkopäätiaisen ihmettelyä

Sain menneellä viikolla tiedon valkopäätiaisen (Parus cyanus) olemassaolosta ihan niinkin lähellä kuin Uurainen. Valitettavasti vain jouduin muutaman päivän polkemaan paikallani lievässä hermoilussa, koska en päässyt paikalle, milloin työn, milloin pelien vuoksi. Kunnes koitti luminen ja sakea sunnuntai, jolloin auton nokka suuntautui kohti Uuraisen uraista ja liukasta tietä. Paikan päällä juoksimme muutaman ruokintapaikan väliä kera ihmismassan ja silloin kyllä välähti mielessä, että ei taida olla ihan järkevää. Aikuiset ihmiset rämpivät ja kyykkivät kostean lumisateen keskellä etsimässä pientä luontokappaletta. Mutta minkä sitä luonnolleen voi! Etsintää jatkui noin tunnin verran, kunnes kaunis, suomenvärejäkin tunnustava tiainen lensi puskasta viiden metrin päähän meidän iloksemme! Sitä ei voi edes sanoin kuvata, miten hyvän ja mahtavan fiiliksen tuo pieni ja suloinen pallero voi tuoda :) Mutta nyt olen tämänkin reissun ansiosta yhtä elispinnaa rikkaampi!

Pieni tietoisku teille, jotka ette linnuista mitään ymmärrä (minullahan niitä kavereita riittää...). Valkopäätiainen elää ja pesii lähinnä Venäjällä ja on meillä suhteellisen harvinainen vieras. Talvi 2006-2007 on ollut poikkeuksellinen, jo 6 kappaletta eri puolilla Suomea!