Bulgaria 17.8.-24.8.208

Su 17.8.

Lentomme lähti Suomesta vasta illalla, joten voi sitä odotuksen määrää koko pitkän sunnuntaipäivän. Koittihan se lähtö, vihdoinkin! Perille päästyämme saimme heti havaita suomessa niin käytännöllisen asusteen muuttumisen äärettömän epäkäytännölliseksi. Jo passintarkastusjonossa hiki virtasi kuin Tonava-joessa. Busseilla matkasimme Varnasta lomapaikkaamme, Sveti Konstantiniin ja hotelliimme Atlantaan/Atlantiin (en oikein ole varma miten tuo taipuu... :) Hotellimme osoittautui todella ihanaksi hotelliksi. Se oli pieni, mutta sen vuoksi idyllinen, pienen sisäpihansa ja suhteellisen suuren altaansa kanssa. Oma hotellihuoneemme parveke oli muotoa letkajenkka. Pituutta oli ja tanssiessaan sai suorittaa vielä käännöksen kulman taakse. Hetken aikaan hypittyäni ja hihkuttuani lähdimme alas allasbaariin (ylläri?) hakemaan nestevajaukseen apua ja nauttimaan terassille eteläyön äänistä. Oi sitä siirojen/kaskaiden ääntelyä. Altaassa olevan pienen "suihkulähteen" veden lorina vain lisäsi äänimaailmaa tuoden ihanan mystistä ja rauhallista oloa. Millään en olisi malttanut nukkua, ja huonostihan sitä tuli nukuttuakin :)

Ma 18.8.

Kello pirisi jo heti seitsemältä, joskaan huonetoverini ei hihkunut siitä kovin innoissaan. No, se ei lienee vielä ole tajunnut matkustuksen pointtia ;) Halusin päästä näkemään auringonnousua ja maisemaa, joka meille antautuu parvekkeelta (illalla kun emme oikein nähneet kuin valoja). Kaunista se olikin! Tuhdin aamupalan jälkeen lähdimme testaamaan allastamme ja sen aurinkotuoleja. Ensimmäinen päivä oli meille rauhoittumista ja matkakohteeseemme tutustumista varten. Saimme havaita, miten Sveti Konstantin oli ihanan rauhallinen paikka. Paikka sopi vallan mainiosti tällaiselle Viherpiipertäjälle, sillä joka paikassa oli näkyvillä puita, vihreyttä ja puistoja. Paikka on kaukana Sunny Beachista, jonka ohitse myöhemmin menimme bussilla. Illalla lähdimme paikalliseen tyyliin syömään muutaman tunnin illallista pitkän kaavan mukaan. Vaikka mahojemme sijainti oli muuttunut, ei niiden luonne ollut muuttunut. Pitkän kaavan mukaan syöty illallinen teki tiukkaa :)

Tutustumassa Tallinnaan

Oli mukava kerrankin lähteä pidemmälle reissulle Tallinnaan. Aikaisemmat reissut kun ovat olleet päiväreissuja ja kauhea paniikki sen suhteen, löytyykö tarpeeksi halpaa ja kopioitua tavaraa toreilta. Lähdimme, yllättäen, laivalla liikenteeseen. Itselläni oli ollut pitkä työputkin takana, joten voi vain kuvitella, mihin suuntasimme laivaan päästyämme. Tuloksena oli niin suomalaiseen tapaan lievä hiprakka meren toiselle puolelle päästyämme ;) Sieltä otimme paikallisen taksin ja ajoimme omaan hotelliimme, joka osoittautui oikein mukavaksi! Lähellä merta sijaitseva hotelli oli idyllisen pieni ja asiakaspalvelu oli yllättävän hyvää. Hotellista lähdimmekin välittömästi Vanhaan kaupunkiin ja siellä suorinta tietä Olde Hansaan. Ravintola edustaa keskiaikaista tyyliä ja ehdottomasti kannattaa ruuan kanssa nauttia heidän yrttistä punaviiniä! Samoin yrttistä olutta. Näin sanoissa kuulostaa liiankin seikkailumieliseltä makumaailmalta, mutta maistettuna se on juuri niin mahtavaa, mitä ei voi edes kuvitella ;)

Seuraavana päivänä lähdimme shoppailukierrokselle ja mukaamme tarttui pientä ja kivaa. Hintatasohan ei kaikissa liikkeissä ole sen ihmeellisempää kuin meilläkään, joten mielettömiin shoppailuintoon ei kannata antautua. Illalla kävimme testaamassa Vanhassa kaupungissa, opiskelijoiden suosittua ruokapaikkaa. Halvalla sai mahan täyteen ja maittaen. Sekä makeita että suolaisia pannukakkuja myytiin edullisten juomien kera. Loppureissun muut mukavat maisteluelämykset olivat Venäläishenkinen ravintola, Troika. Siellä eteemme kannettiin blinejä, pelmenejä, suolattua läskiä ja suolakurkkua maustettuna hunajalla ja smetanalla. KGB:n vanhalla päämajalla kävimme fiilistelemässä sen ajan tunnelmaa ja muutenkin reissulla tuli liikuttua kerrankin Vanha kaupunki kunnolla läpi. Oli mukava ja rentouttava reissu! Tallinna antaa enemmän kuin vain yhden päivän!

Parikkalalainen juhannus

Välillä pitää rikkoa perinteitä, joten nyt suuntasimme Päijänteen sijaan kohti Itä-Suomea, pääkohteeksi Parikkalan Siikalahti. Heh, ehkäpä siksi, että se on karttaankin merkitty lintujärveksi :) Asetimme teltan sopivaan paikkaan ja heti sen jälkeen lähdimme läheiselle lintutornille leikkimään lintuihmistä. Sinä iltana emme saaneet erityisiä näköhavaintoja, mutta illan laskiessa saimme nauttia mahtavista äänimaailmoista. Mikä sen ihanampaa, kun nukkumaakäydessä saa kuunnella luhtahuitin huittuilua, satakielen vahvaa ilmaisukykyä ja kaukaista luhtakanan dybyttelyä. Ilta sujui hyvin suomalaisittain grillatessa ja nestetasapainoa tasaillessa. Asiaa helpotti grillipaikan läheisyys, vain muutama askel teltalta ja olit mukavan grillikatoksen alla. Seuraavana aamuna hätäisen aamupalan jälkeen lähdimme taas samaiselle lintutornille ja vietimme siellä hyvin haukkamaisia hetkiä. Iltaa kohden alkoi hillitön palo lähteä jatkamaan matkaa 100 km ylöspäin katsomaan paljon julkisuutta saanutta luontokappaletta, siperiankurppaa. Vähän huterin tiedoin lähdimme sinne (mm. tarkka sijainti kartalla...), mutta kyllä lintuharrastaja linnun löytää ;) Jo muutaman minuutin perästä autosta noustessa saimme kuulla ihanan ja sanomattoman mahtavan hymyn naamalle nostattavan äänen, kun kurppa teki syöksyään saaden pyrstösulkansa väpättämään meidän iloksemme. Parisen tuntia saimme kurpan soimista ihailla, kunnes lähdimme takaisin Parikkalaan. Ei sitä nyt jussiaattona ihan kuivinsuin.... ;) Ilta sujuikin mukavasti, kävimme piilokojussa kokeilemassa miltä viini maistuu siellä ja katselimme ällöinhottavia hämähäkkejä ja aamulla saimme nähdä, että olimme yhden sellaisen raahanneet telttaankin. Lähtöpäivän aamuherätys oli keltaisenhuilumaisen kaunis. Kuhankeittäjä herätti erikoisella äänellään minut ja sai meidät raahautumaan silmät ristissä teltasta ulos. Mitähän mekin kuviteltiin, että nähtäisiinkin se vai? Kokonaisuudessaan juhannus oli ihana! Karjalan vehreä luonto oli äärimmäisen rauhoittava ja ihmisten vähyys aivan täydellistä! Tekee mieli takaisin jo nyt.

Pieni ja kevyt pyöräilyreissu

Vihdoin vapaapäivä, joten menoksi. Eihän silloin laakereilla levätä, se tehdään töissä ;) Ideana oli lähteä tutkimaan Bodominjärven maisemia ja kasveja kerrankin kahdella pyörällä ainaisen neljän sijaan. Sää sinä päivänä oli mitä mainioin palamiseen, onneksi nyt olin osannut varautua siihen aurinkorasvan kanssa. Matka paikanpäälle vaati monta pysähdystä kartan kanssa, vaikka periaatteessa sinne meno on aika suoraviivaista. Minä saan suorankin mutkaiseksi :) Paikan päällä oli mukava rentoutua ja rauhoittua kallion nokalla eväitä syöden ja auringosta nauttien. Paluumatka lienee aiheutti autoilijoille vähän ihmettelyä, ainakin heidän ajostaan päätellen. Jokaisen autoilijan pää kääntyi minua kohti ja auto lähti vähän mihin sattuu. No, kai he vähän ihmetteli, kun seisoin kirjojeni päällä ja välillä jalat toisen kirjan päällä ja kädet toisen. Hmh, miten he eivät ymmärtäneet, että keräsin vain kasveja ja prässäilin niitä keskellä pyörätietä. Stadilaiset...Kaikenkaikkiaan reissu kesti n. 5 tuntia, vaikka kilometrejä ei tullut kuin kolmisenkymmentä. Kyllä nekin kilometrit tuntuivat seuraavana päivänä takapuolessa.

Linnut-elokuvan fiilistelyä

Olen ottanut tavoitteeksi valloitella erinäisiä paikkoja sekä Stadin alueelta että muualta. Nyt vuorossa oli Helsingin edustalla sijaitseva, lupaavan niminen, Harakkasaari. Ajatuksena oli lähteä tutkimaan sen lintuantimia, onhan se niistä jollain tasolla kuuluisa. Suurin ajatuksin ja toivein astuimme lautalle, joka meidät saarelle johdatti (vähän arvelutti maksaa hinta, koska sinne melkein olisi voinut uida...). Mukavan idyllinen saari näin mereltä päin katsottuna. Todellisuus alkoi ilmenemään lintu linnulta, kun kuljimme luontopolkua eteenpäin. Se tunne, kun seisot kalliolla ja huomaat jokaisen linnun tuijottavan sinun jokaista tekemistäsi, on aika mielenkiintoinen. Ja kun erehdyt ottamaan askeleen mihin suuntaan tahansa, saat liikkeelle joko kovaa kirkuvat lokit tai valkoposkihanhet uhkaavien ilmeiden kanssa. Kotiahan he vain puolustavat, mutta...Tuli kerrankin bongaritytöillekin kiire, kun loppumetreillä yksi hanhiyksilö päätti häätää meidät pois saarelta ja aloitti hyökkäilyn. Kyllähän se tehosi. Ainakin jalat saivat liikettä, ei vain juoksun merkeissä, vaan myös pienimuotoisen tärinän muodossa ;) Seuraavan kerran menemme sinne ENNEN pesinnän alkamista, suosittelen muillekin. Toisaalta, seuraavalla kerralla kun katson Linnut-elokuvan, osaan eläytyä siihen entistä vahvemmin!

Skumpan korkkaus Suomenlinnassa

Edellisen illan iloviestin saapumisen vuoksi lähdimme kauniina lauaintaipäivänä valloittamaan Suomenlinnaa. Tottahan toki otimme jo meihin integroidut kaverit, optiikat, mukaan :) Hetken kävelimme ympäriinsä, kunnes nälkä (ja jano ;) yllätti meidät, minkä seurauksena istuuduimme kauniilla maisemilla höystetylle kallionkielekkeelle. Tulevaa valmistumistani juhlistimme kilisyttämällä laseja merituulen hellästi hyväillessä. Joo, okei, nyt tuli vähän liikaa romantisoitua, kyllä se hellyys oli välillä aika kaukana tuulella...

Skumppailun ja pienten naposteltavien jälkeen lähdimme tutkimaan ympäristöä ja meitä tervehtikin kaunis värinpaletti. Pensseleinä toimivat keväisen vihreät puut, joiden takaa syvänsininen meri pilkisteli luoden omia väriroiskeitaan. Oman lisäyksen värimaailmaan toi aurinko, joka väritti poskemme söpön punaisiksi...hävetti kulkea kaupungin läpi tämän jälkeen :P

Hieman näkymiä