Päätin vähän lähteä harjoittelemaan ulkonaoloa kylmissä olosuhteissa, jotta en lapissa olisi aivan keltanokka, tai pikemminkin punanokka. Mittariin kurkattaessa havaitsin pelottavat -26,6 lämpötilan. Mikäs siinä, urheutta vaan ja paljon vaatetta! Kun sain vällyt niskaan, otin kaukoputken ja kiikarit ja lähdin uhmaamaan pakkaslukemia. Kohteena, yllätys, lintu! Tällä kertaa harmaapäätikka, jota en siis ole kertaakaan vielä nähnyt. Saavuin paikalle mieli täynnä toivoa ja paikat vielä ihanan lämpöisinä ja parkkeerasin itseni sekä kaukoputkeni keskelle hankea. Siinä aloitin nököttämiseni ja ympärille tiirailuni. Siinä aikani seistessä tein tuttavuutta talon asukkaan kanssa, mikäs siinä, kun viheliäinen lintu leikki kuurupiiloa kanssani! Pikku hiljaa aloin tajuta, ettei minunkaan kroppa ole ikilämpöinen, vaan sekin joutuu taipumaan pakkasen alle. Mikä pettymys :( Lopuksi jouduin lähtemään ilman näköhavista ja tyytymään vain tikan ääntelyyn.
Mitä opin reissusta? Sen, että minun vaatekaapistani ei löydy tarpeeksi hyviä vaatteita vastustamaan pakkasia, mikäli joudun paikallani tuntitolkulla seisomaan. Ja sen, että yksi kassi ei taida ihan riittää viikon lapin reissuun....
Mitä opin reissusta? Sen, että minun vaatekaapistani ei löydy tarpeeksi hyviä vaatteita vastustamaan pakkasia, mikäli joudun paikallani tuntitolkulla seisomaan. Ja sen, että yksi kassi ei taida ihan riittää viikon lapin reissuun....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti