Voimanäytökset lintureissulla

Koska minulla ei koskaan ole muuta tekemistä, päätin jättää kaiken tärkeän ja lähteä taas lintuilemaan. Reittini kulki Jkl-Keuruu-Korpilahti-Jkl -akselilla, lähinnä rastaita tarkkaillen. Reissu osoitti taas luonnon yllätyksellisyyden; minulle etsittiin sopivaa metsänpysähdyspaikkaa ja seurauksena oli ison pakun kiinnijääminen ojaan. Ja tietenkin keskellä ei-mitään, olisihan se muuten ollutkin liian helppoa. Tietenkään ei lähellä näkynyt ketään auttajaa, joten nainen laitettiin työntämään 2000 kiloista pakua mutaliejusta toisen ohjatessa ratissa. Hahaa! Eihän ole mitään hätää, kun on voimanainen ;) Ja niin sai matka jatkua sydämeni tykyttäessä ja muutamien pallojen tanssiessa silmissäni. Ja kuka sanoikaan, että urheilu on terveellistä.

Skotinreissun jännitystä

Tämän kevään kovin odotus on toukokuussa tapahtuva Skotlannin matka! Tarkoitus olisi kierrellä junalla siellä ja täällä ja nauttia elämästä sekä skotin kulttuurista, mitä ikinä siihen sisältyykään ;D Lähtölaskentaan enää parisen viikkoa \o/

Stadiin Withinille

En halunnut ottaa sammaloitumisen riskiä, vaikka bilsari olenkin, joten pakkasin taas kassini ja annoin junan viedä kohti pääkaupunkiseutua. Sinne minua pääasiassa veti Within Temptation, joka oli suonut kunnian loistaa läsnäolollaan meidän suomalaisten iloksi. Keikka oli aivan loistava, ainoa huono puoli oli laulajan ääni suhteutettuna omaan ääneeni. Kovasti oli mielitekoa laulaa, mutta enpä sitten viitsinyt yrittääkään päästä samoihin oktaavitasoihin laulajan kanssa :) Joten "tyydyin" vain jammailemaan. Tunnelma oli lämpöisen riehakas, joskin pitää pitää mainita, että yleisö oli yllättävän aneemista. Liekö suomalainen ujous ja viinanpuute aiheuttanut sen. Lähtö keikkapaikaltakin sujui ihan omalla tavallaan. Seuralaiseni halusi raitista ilmaa, mikä tarkoitti pienen pientä ylimääräistä ketunlenkkiä, kunnes saavuimme rautatieasemalle. No em. oli vain pieni valhe, eksyähän tuo tyttö-pieni taisi :D

Koko Stadinreissussa oli vähän pelottavaa se, että pystyin jo edes hitusen kuvittelemaan joskus hamassa tulevaisuudessa muuttamaan tänne. Pitääpä lähteä takaisin K-Suomeen pistämään tuo pää kohdilleen ;)

Kolmen eliksen rannikkoreissu

Vihdoin ja viimein! Ensinnäkin sääolosuhteet lämpenivät ja lauantaipäivän koulu loppui. Tämä tarkoitti käytännössä reissun alkamista, taas vaihteeksi, Poriin. Aivan ensimmäisenä suuntasin kohti merimaisemaa etsimään kyhmyhaahkaa, valitettavasti vielä sitä löytämättä. Aikani kierreltyä Kallon kallioilla eteeni lennähti hiljaa äännähtäen pieni lintu, joka pienen tutkinnan jälkeen osoittautui luotokirviseksi. Bing ja läps! Elis! Vielä muutama kierros erinäisissä paikoissa ennen pimeän tuloa, minkä jälkeen otin suunnaksi Porin Yyterin. Siellä majaili ystäväisiä, jotka lojaalisti lupailivat sängyn paikkaa vaunustaan. Aina se auton takapenkin korvaa :) Ilta sujuikin mukavasti nuotion äärellä makkaraa ja lihapiirakkaa paistellen ja siiderillä ne alas huuhtoen. Luonnollisesti mukana oli aimo annos hilpeyttä ja tyhmää huumoria, mikä tyypillisesti aiheutti eniten hepuleita :D Kovasti pohdimme menevämme paikalliseen karaåkea laulamaan, mutta linnut voitti, eli sitten vaan zezezettiä kaaliin.

Iltainen näkymä Preiviikinlahdella lintutornista

Aamulla kello piipittikin jo ennen kuutta ja pirteänä (!) ponnahdin ylös ja lähdin välittömästi liikkeelle. Taas yrittämään Kyhmyhaahkaa ja YES, tällä kertaa onnistikin! Loppureissu Porin päässä sujui mukavan lupsakasti lintuja tähyillessä ja aurinkoa ottaessa. Sää oli nimittäin mitä mahtavin! Suorastaan polttavan lämmintä. Päivä kääntyi kohti iltapäivää ja yhä vain oli pieni ahneus saada yksi elämänpinna lisää. N. 60 km kaakkoon Porista olevassa Säkylässä oli punapäänarsku, mikä kovasti minua himotti. Sinne siis. Aikani harhailtuani ilman karttaa (mikä on sangen järkevää!!) pitkin Säkylää, milloin väärien ohjeiden antamina, milloin minkäkin vuoksi löysin vihdoinkin perille. Sen opin, että sanonta, "kysyvä ei tieltä eksy" ei todellakaan aina toimi. Saamiinsa vastauksiinkin pätee näemmä lähdekritiikki ja ainainen spekulointi tiedon oikeellisuudesta. Seurauksena vajaat 30 km:n ylimääräinen lenkki pienestä ohjevirheestä. Mutta kaikki oli vaivan arvoista kun vihdoin sain linnun putkeeni! Punapäänarskun ohella sain keväisen pinnan lempivistä sammakoistakin, eli tämä lintuilu on moninainen harrastus ;)

Niin se alkoi sammakoillakin kevät