Leivonmäen suosähly

21.7.2007

Kävimme testaamassa suollarämpimisen taitojamme "Tahtoo Sua" -nimellä Leivonmäen suosählyn SM-kisoissa. Hävisimme kaikki 3 alkuerän peliä yhdellä maalilla, eli melkein voitimme ne ;) Ensimmäinen kenttä muistutti lähestulkoon parkettia, ainakin kun suhteutetaan siihen, mitä muut kentät tarjosivat pohjakoostumukseltaan. Kaksi jälkimmäistä peliä olivatkin puhtaasti suopelejä, jolloin juoksu muuttui totaaliseksi rämpimiseksi ja itsensä irrotteluksi. Mikäli kentältä halusi nopeasti pois, paras keino oli ottaa mallia esi-esi-esi-esi-esi-isistämme ja ottaa neliveto päälle. Yleisin ilme taisi kasvoillamme olla leviä hymy, sen verran mukavaa touhua tuo liejussa pyöriminen on. Jokaisessa meissä asuu pieni possu ;)

Koska tätä touhua on vaikea sanoin selittää, antakoon kuvien puhua puolestaan.

Joukkueemme 2007. Mitähän lie

Ritke tonkii...minunhan se bilsari piti
olla ;)

Pelaaminen
muuttui
välistä
suopainiksi.

Minä ottamassa liiankin tosissaan
maalinpuhtaanapitoa. Itse en kyllä
puhtaana säilynyt :)

Toinen toistamme tukien.

Saariolympialaiset 070707-080707

Taas oli se aika vuodesta, milloin keräsimme joukkueen kasaan ja lähdimme Pienelle Kaitasaarelle mukanamme aimo annos kilpailuhenkeä ja murskavoittotavoitteita.
Ennen varsinaisia olympialajeja lämmittelimme pienellä sanapelillä, jossa valtti oli sillä, kuka hallitsi kalalajit parhaiten. Olisihan se ollut äärimmäisen noloa, jos en olisi tätä kisaa voittanut...

Vihdoin jengi kasassa ja kisailu sai alkaa.

1. LAJI Bubi-tikanheitto
Ideana yksinkertaisesti oli ottaa tikat käteen ja tähdätä niitä tauluun. Tämä lähti osaltani loistavasti käyntiin! Ehdottomasti vahvimpia lajejani eli olin vain toiseksi viimeinen ;) Vähän pientä purnausta lähti jo tässä lajissa käyntiin, kun yksi osanottaja onnistui hajottamaan tikan ja vaati uusintaheittoa, onneksi tuomari oli tiukalla tuulella. :)

2. LAJI Kastematoravit
Pieni välikommentti liittyen lajin nimeen: Kastematojahan ei ole olemassa, vaan ne ovat kastelieroja ;) En vain uskaltanut paikan päällä mitään kommentoida, koska teen sitä kuulemma liikaa (?)
Luulin ensin tätä lajia vitsiksi, kunnes tuli kehoitus valita oma mato purkista. Eli jokainen yritti tsiigata itselleen mahdollisimman sukkelaa matoa, joka vietiin viivalle ja loppu olikin matojen käsissä. Kova tsemi ja huuto oli päällä! Osalla madot aiheuttivat päänvaivaa yrittämällä kaivautua maan sisään, kun ideana oli madon eteenpäin kulku. Pientä protestinpoikasta aiheutti, kun yhden mato blokkasi toisen madon kulkua jyräämältä sen päältä. No, eipä ollut sääntöjä sen suhteen annettu, joten voi voi ;) Ikävää oli sekin, jos mato lähtikin väärään suuntaan viivalta....


3. LAJI Korren heitto
Jokainen keräsi ja hioi itselleen sopivan korren, jota käytti kisassa. Korsi heitettiin niin pitkälle kuin mahdollista. Ainakin selkeästi näin sanottiin, ilmeisesti ei kaikille tämä mennyt perille, koska erään suoritus päätyi puuhun :D Tässä lajissa osoittautui se, miten kovasti voittoon haluttiin ja yritettiin kaikki, että muiden suoritus sabotoituisi. Eräs osanottaja lähti innoissaan juoksemaan jyräten alleen kaikkien muiden pituusmerkit. Onneksi oli, taas vaihteeksi, tuomari paikalla!

4. LAJI Paripetankki
Pareittain kisailtiin petankkipalloilla.

Tässä välissä alkoivat pienet karhut murista ts. nälkä iskemään, joten päädyimme ruoka- ja kahvitauolle. Ruokana olivat suolaiset ja makeat letut ja yllättävästi ne upposivat kilpailijoiden suihin, vaikka itse olin tekemässä taikinaa ;) Ruuan vahvistamana kilpailu sai jatkua.

5. LAJI Kävyn keräys
Ts. mökin pihan siivousta.
Jokaisen piti kerätä 5x10 käpyä eli 10 erissä piti viedä tuomarin luokse. Henkilökohtainen valttini, miten tämän voitin, oli alkuspurtti. Kuun muut pinkoivat kuin salamanterit pitkin pihaa, mä vain kyykistyin paikalleni ja keräsin tuomaripöydän vieressä olevat kävyt. Ehkä olin ainoa, joka on kuullut sanonnan; "ei pidä mennä merta edemmäs kalaan" :)

6. LAJI Säkkihyppely
Jätesäkkien toinen merkitys tuli ilmi tässä lajissa. Jalat pussiin ja loikkimaan! Jos pussin rikkoi, joutui diskatuksi. Onneksi rinnalle oli perustettu paraolympialaiset Krusifiks -lajilla, jossa sai yrittää parantaa suoritustaan.

7. LAJI Twisthyppely
Tämä laji oli hyvin nostalginen, miltei jokainen oli pentuna tätä harrastanut.
Kaikki sujui hyvin, kunnes saavuimme polvitasolle ja sieltä takaperhosiin. Kukaan ei tätä vaihetta selvittänyt ja siitä sisuuntuneena alkoivat todelliset harjoitukset.


Vielä palkintojen jako, jonka jälkeen alkoi epävirallinen meininki. Pystytettiin alias-peli, joka on aina yhtä valaiseva. Uutena opin, että sanasta anonyymi voi kehittyä synonyymi. Loppuillasta oli saunomisen ja yleisen hillumisen vuoro, kunnes väsy hiipi silmiin ja painuimme makuupusseihimme. On muuten mukava ilmankoostumus aamulla, kun 7 henkilöä nukkuu arviolta 30 neliön mökissä...

Gradu"lomalla" 3.7.-7.7. 2007

Oma koti kullan kallis. Silti piti lähteä Stadiin kirjoittelemaan, kun kotona mielessä kummitteli kaikki muut projektit kuin gradu. Gradun lisäksi piti tietysti suorittaa oheisohjelmia, muuten olisin kokenut itseni täysipainoiseksi opiskelijaksi ;) Uusi terassikokemus tuli Torni -hotellin terassista, joka on kokemisen arvoinen paikka. Sinne sai kivuta aina 14 kerrosta (tosin hissi auttoi hieman kipuamisessa...), mutta oli ne maisematkin sen arvoisia! Mahtavat maisemat merelle ja kaupungin yli! Tämän lisäksi kaverini antoi kehoituksen, että käy vessassa. Kuulostaa lienee oudolta käskyltä, mutta kun sinne meni, niin käskyn outo sävy hävisi. Isot ikkunat avasi upean näkymän kuten terassilta. Mikä se mukavampi tapa suorittaa vessassakäyntinsä; katsella hulppeita maisemia ;) Tosin, mielessä kävi, että kuinka monella on lähitaloissaan kaukoputket sinne suunnattuna... ;) UimaStadion tuli myös testattua ja jäi palava halu päästä sinne uudestaankin. Olo oli kuin ulkomailla, harvoin sitä tavallinen opiskelija pääsee ulkoilmassa polskuttelemaan uima-altaaseen ja vielä Suomessa! Turhamaisena ihmisenä sitä ajatteli rusketuksenkin kannalta :D

Jusseilemassa

Pieni Kaitasaari

Ei ole suomalaista juhannusta ilman mökkiä, saunaa ja järveä! Siispä nenä kohti Korpilahtea ja Päijännettä. Torstai, saapumisilta sujui ja kului aluksi siivotessa mökki juhannuskuntoon. Hartialihakseni saivat kyytiä, mutta samalla saivat saunan lauteet vielä kovempaa kyytiä! Valkaisuaste oli aika yllättä ja mökin emäntä sanoikin, että isäntähän noita aina pesee eli... ;D Siivouksen jälkeen alkoikin rentoutuminen jota seurasi mukava sihahtava rento ääni! Ja janokin sammui, hetkeksi ;) Muuten ilta sujuikin saunoessa ja uidessa. Vähän oli väki väsynyttä ja sängynpohjat narahtivatkin aika aikaisin. No, onhan sitä päiviä jäljellä, joten ei hätää.

Seuraava päivä sujuikin mukavasti ruskeaa väriä käyttäen, kun kelitkin tämän sallivat. Koko päivä oli todellista lepoa; välissä piti itseään rasittaa ruokaa laittamalla. Tieto, että sen saa syödäkin, lohdutti, joten se takapuoli saatiin nostettua ylös :) Makoilun lomassa suoritin joka vuotista harrastustani järvikaislojen parissa (laji ei ole oikein nimetty, antakaa muut bilsarit anteeksi.. ;) Näitä pitää aina rannalta raivata, jotta uiminen sujuisi ilman sitä karmeaa tunnetta, kun kaislat kietoutuvat käsien ja jalkojen ympärille. Illan laskiessa ja värittäessä järven pinnan melkein runolliseksi, tuli saunomisen hetki. Tällä kertaa jaksoimmekin edellistä iltaa paremmin ja pidempään saunoa, no olihan nyt sentään juhannusaatto. Johan siitä olisi voinut ristin itselleen saada, jos tänä iltana oli lopahtanut :) Puolenyön kokko leimahti komeasti roihuihin melkein sulattaen sytyttäjänkin eli kirjoittajankin. Vastapäätä rantaa paloivat myös kokot ja pienimuotoinen kilpailuhan siitä syntyi, että kummalla puolella se loimu onkaan komeampi. No, ainakin meille tuli, toistesta puolesta en tiedä... ;) Sen voin sanoa, että jos me ei voitettu kokon loistolla, niin ainakin pituudella. Vielä 1,5 vrk:n kuluttua nousi kokkoraunioista savujuova.

Muuten loppujussi sujui vastaavalla rennolla otteella. Jos lauteet vaalenivat monta astetta, niin ihot sitä vastoin tummuivat monta astetta! Niin mukavasti aurinko meitä hellitteli. Ja sekin ihme nähtiin, että sisällä monta paitaa päälle pukeva, kuumaa teetä juova ihminen viihtyi kaikkeain kauimmin Päijänteen viileässä vedessä. Tahdonvoimalla on joskus suuri vaikutus ;)

Skotlannin reissu 09.05. - 16.05.07

Lainasin Minnan kirjoittajantaitoja antamalla hänelle vapaat kädet kirjoittaa matkaraportti, jotta ei lukijani joutuisi jatkuvasti omia tuotoksiani lukemaan ;)

Keskiviikko-torstai 09.05. - 10.05. Glasgow

Hrrr, kylläpä ensimmäinen matkapäivä jännitti. Piti ravata vessassa n. 5 kertaa ennen kuin lentokone oli edes noussut maasta kohti Skotlannin pääkaupunkia Edinburghia. Itse nousu oli hauska, silloin tiesi että tässä ollaan oikeasti lähdössä pois Suomesta vähäksi aikaa. En tiedä oliko nousu Hanun mielestä yhtä hauska- omien näköhavaintojeni perusteella ei ollut. Raukka kun puristi rystyset valkoisina tuolin käsinojia. Mutta ei hän onneksi hysteeriseksi heittäytynyt ;)

Lento sujui hyvin ja näimme mm. Norjan mahtavat vuonot vaikka pilvet peittivät melko tehokkaasti maata. Tuota pikaa olimme Edissä. Otimme bussin nro 100 keskustaan ja pääsimme heti istumaan ylös, bussi kun oli kaksikerroksinen. Sieltä oli kiva ihailla skottilaista rakennusarkkitehtuuria. Tultuamme keskustaan kävelimme jonkin aikaa pitkin Princes Streetiä kohti Waverleyn juna-asemaa. Juna-asema oli täysin erilainen mihin Suomessa on tottunut. Siitä puuttuu tavallaan yksi seinä eli junat ikäänkuin tulevat aseman "sisälle". Kävimme ostamassa Travelpassit tiskiltä ja meille tuli heti hankaluuksia englannin kanssa. Skottien tapa puhua englantia on aika erikoinen, se kuulostaa aika puuroiselta ensialkuun. No, saimme kuitenkin sen mitä halusimme ja jatkoimme ScotRaililla matkaa kohti Glasgowia, joka on Skotlannin suurin kaupunki yli miljoonalla asukkaallaan.

Glasgow oli ihan jees kaupunki mutta yksi yö siellä riitti. Parasta kaupungissa oli Kelvingrove Park-niminen puisto, jonka me kävimme kiertämässä. Erikoista kaupungissa oli se, että uudet ja vanhat rakennukset seisoivat vierivieressä. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Fort Williamia.

Torstai-lauantai 10.5. - 12.5. Fort William

Reitti Glasgowista idylliseen pikku kylään Fort Williamiin oli ikimuistoinen ja junan ikkunasta näkyvät maisemat olivat totaalisen mykistäviä. Suosittelen kaikille Skotlantiin matkustaville, että menevät junalla kohti länttä/pohjoista. Siten näkee Skotlannin kauneinta puolta, jota ei kannata missata. Jyrkät vuoret tulevat ihan lähelle ja vaihteleva maasto pitävät nenän junan ikkunaan kiinni liimattuna. Skotlanti ei todellakaan ole mikään pannukakkumaa. Ja ne nummimaisemat! Lammaskatraita oli pitkin nummia ja välillä saattoi nähdä kun karitsat loikkivat ruohikolla innosta hihkuen. Meitä ihmetytti myös luonnon vihreys- kaikkialla oli todella raikkaan vihreää. Melkein teki mieli hypätä junasta kesken kaiken pois makaamaan keskelle vihreää luontoa.

Ehdimme ihailla maisemia yli 3h kunnes olimme Fort Williamsissa, jossa vietimme 2 yötä. Tämä pikku paikkakunta vei sydämemme. Ja vastaanotto yksityisessä Bed & Breakfast-paikassa oli mukava, kun paikan omistaja, eräs vanha rouva toivotti meidät tervetulleiksi. Hän ilmeisesti ilahtui kun sai vieraakseen kaksi suomalaista tyttöä (meidän lisäksi siellä oli brittiläinen mies) kun puhetta pulppusi taukoamatta hänen esitellessä paikkoja ja selittäessä mm. suihkun toimintaa. Saimme tyypillisen B&B-huoneen, jonka sisustus muistutti jonkin pikku-prinsessan omaa pikku lukaalia. Mutta ei passanut valittaa, päinvastoin, kun huoneen ikkunasta avautui hieno näköala. Perinteinen brittiläinen aamupala tarjoiltiin pöytään, joka koostui paistetusta kanamunasta, pekonisiivuista, makkaroista ja herkkusienistä. Lisäksi tarjolla oli paahtoleipää, aamiaismuroja, tuoretta appelsiinimehua, kahvia ja teetä. Tällaisella aamupalalla pärjäsi pitkään eikä nälkä yllättänyt kuin vasta kahdentoista jälkeen.

Ben Nevis, Skotlannin korkein vuori, komeilee Fort Williamin läheisyydessä. Meillä oli tarkoitus mennä katsomaan ko. vuorta mutta tyydyimmekin kiertämään Cow Hill Circuitin, jonka kiertämisessä meni kolmisen tuntia. Ben Nevisille matka olisi kestänyt yli puolet pidempään jalkapatikalla (no, ei ehkä Hanulla mutta minulla...). Maisemat oli jälleen hienot ja digikamera joutui kovaan käyttöön. Törmäsimme reitin varrella lammaslaumaan, joka seisoskeli keskellä tietä. Mietimme, että uskaltaiskos sitä vaan kävellä niiden läpi- eihän lampailla ole sarvia, vai? No, Hanu katsoi parhaimmaksi tarkistaa asian kiikareillaan ja melkein jokaisen lampaan päässä sojotti kivat sarvet. Päätimmekin kiertää ne, kumpikaan meistä ei halunnut saada punaisenmustaa ahteria matkamuistoksi skottilaisilta päkäpäiltä. Pieni päiväkävely teki hyvää vaikka sen jälkeen tällaisen laiskan nörtin jalkaparat huusivat tuskasta :)

Ruokapuolella parasta antia tarjosi paikallinen ravintola, mikäs muukaan kuin Ben Nevis nimeltään. Skotlantilainen kuuluisa ruoka haggish tuli tutuksi (vinkki: pyydä ensin saada koemaistaa sitä) ja ei se nyt niin pahaa ollut vaikka ulkomuoto antoi hieman toisenlaisen kuvan. Aika pippurista evästä. Hanu sitä tilasi isommankin annoksen perunamuussin ja lanttusoosin kera kun itse tyydyin johonkin kana-ateriaan. Ja jos tykkää juoda kaljan sijaan siideriä, sitäkin saa, kuten Magnersia. Mutta kaljoja kannattaa maistella, Hanukin jopa tykkäsi vaikka ei käsi sydämellä vanno mallaspirtelöiden nimeen. Valinnanvaraa oluiden suhteen on runsaasti ja niistä kannattaa kysellä esim. baarimikoilta. Sitä ei sitten kannata ihmetellä, jos tuoppi ladataan piripintaan olutta tai siideriä ja sitä valuu pitkin tuopin kylkiä. Eli kannattaa varata mukaansa vaikka nenäliinoja, jotta voi pyyhkiä oluiset/siideriset kätensä :)

Lauantai-maanantai 12.05. - 14.05. Inverness

Fort Williamsista matka jatkui bussilla kohti Invernessiä, joka sijaitsee Ylämailla (Highlands). Täälläkin vietimme kaksi yötä neljän tähden B&B-paikassa. Paikan omistaja luuli meitä espanjalaisiksi tai ranskalaisiksi. Eihän me nyt miltään espanjalaisilta näytetä ja suomen kieli ei nyt kuulosta yhtään ranskalta :D

Kävimme ihailemassa Urquhart'n linnaa, jonka rauniot sijaitsevat Loch Nessin tuntumassa. Valitettavasti emme bonganneet itse Loch Ness-monsteria vaikka järvi oli lähes tyyni. Sää suosi muutenkin meitä turisteja, aurinko paistoi ja oli kirkasta.

Iltahämärissä teimme pienen kävelylenkin Ness-jokea pitkin, jonka suulla siis itse kaupunki sijaitsee. Oli tunnelmallista kävellä polkua pitkin, jonka laitoja komeat ja paksurunkoiset puut varjostivat katulamppujen kajossa. Palatessamme takaisinpäin kohti majapaikkaamme joku tyttö tuli pummaamaan meiltä tupakkaa. Hän luuli meitä ensin puolalaisiksi(!) mutta kun Hanu oikaisi, että olemme Suomesta, tyttö hihkaisi jotain HIM:in laulajasta Ville Valosta. Ja opimme uuden merkityksen sanalle "fag". Tämä monimerkityksinen sana meinaa myös tupakkaa.

Maanantai-keskiviikko 14.05. - 16.05. Edinburgh

Skotlannin pääkaupunki oli reissumme päätepiste. Edinburgh oli juuri niin hieno kaupunki kuin etukäteen osasimme kuvitella. Kaupunki on sekoitus vanhaa ja uutta, jossa voi todella tuntea historian lehtien havinaa.

Vietimme parisen tuntia Edinburghin pakollista nähtävyyttä, linnaa, kierrellen. Vaikuttavimpia paikkoja tällä alueella oli The Scottish National War Memorial, joka rakennettiin eri sodissa (mm. I ja II maailmansota) kaatuneiden skottisotilaiden muistolle. Valitettavasti tämän juhlallisen paikan sisätiloissa ei saanut kuvata, muutoin olisi kameran muistikortti täyttynyt upeista ja värikkäistä seinäkuvioinneista. Toisessa käymisen arvoisessa paikassa esiteltiin komea asekokoelma aina miekoista muinaisiin käsiaseisiin ja haarniskoihin. Edinburghin linnasta käsin oli myös kätevää kuvata itse kaupunkia.

Hanun mieliksi kävimme tutustumassa North Berwickissä (n. 40km Edistä itään) sijaitsevaan Scottish Seabird Centre'een:
Tämä taisi olla minulle reissun kohokohta ;) Ei sentään, mutta hyvin yllättyneenä lähdin tänne sen vuoksi, että matkakumppaninikin halusi mennä tänne! Minuahan ei mikään olisi pidätellytkään... Ja kyllähän se oli vaivan arvoista, hetken kaukoputkilla katseltuani sain tiirailtua plakkariini 3 uutta maailmanpinnaa! Joista yksi sai Minnankin juoksemaan(!) kohti kaukoputkea katsomaan kohdetta. No, mukavaahan sitä on pellelintua eli lunnia katsellakin :) Muut napsahtaneet pinnat olivat suula ja etelänkiisla. Hangon keksi valaisi! :D

Reissu oli kaikenkaikkiaan mahtava ja Hanun kanssa ei tullut tapeltua kertaakaan :D Emme edes eksyneet kertaakaan, kiitos Hanun, joka osaa lukea karttaa kuin biologian kirjaa. Mutta aiheutti Hanun tempaukset "lieviä" naurunpurskahduksia- likka on mestarisählääjäsäheltäjä! Eniten hihitystä aiheutti tilanne kun olimme vaatekauppoja kiertelemässä Edissä. Joku myyjä tuli luoksemme ja toisti Hanulle parisen kertaa "How are you?" ennenkuin Hanu hiffasi. Likka töksäytti suomalaiseen tyyliin, että "Fine!". Kaikkein parasta oli Hanun ja myyjän hölmistyneet ilmeet :D Ja myyjä lähti aika nopsaan...Omista kommelluksistani en viitsi kertoa ;) No joo, hyvä suuntavaistoni oli suuri hilpeyden aihe Hanulle :D

Skotlantiin olisi voinut jäädä pitemmäksikin aikaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään hölmöjä turisteja ja ja jaksavat kärsivällisesti selittää vaikka kymmenennen kerran saman asian. Turisti-infoja kannattaa ehdottomasti hyödyntää, me varasimme yöpaikkamme niiden kautta, josta tosin pitää maksaa heille varausmaksu (10£ suuntaan tai toiseen). Edinburghissa ollessa kannattaa muistaa varata mukaan riittävästi kolikoita, jos meinaa kulkea busseilla paikasta toiseen. Bussikuskit eivät nimittäin ota vastaan liian isoja rahoja (esim. 10£ seteli ei käy, jos maksat yhdestä matkasta). Bussitiketti maksaa siis yhden punnan ja koko päivän lippu 2,50£. Mutta summa summarum, Skotlanti on käymisen arvoinen paikka :)

Loistavat kuvat nähtävissä täällä :)