Parikkalalainen juhannus

Välillä pitää rikkoa perinteitä, joten nyt suuntasimme Päijänteen sijaan kohti Itä-Suomea, pääkohteeksi Parikkalan Siikalahti. Heh, ehkäpä siksi, että se on karttaankin merkitty lintujärveksi :) Asetimme teltan sopivaan paikkaan ja heti sen jälkeen lähdimme läheiselle lintutornille leikkimään lintuihmistä. Sinä iltana emme saaneet erityisiä näköhavaintoja, mutta illan laskiessa saimme nauttia mahtavista äänimaailmoista. Mikä sen ihanampaa, kun nukkumaakäydessä saa kuunnella luhtahuitin huittuilua, satakielen vahvaa ilmaisukykyä ja kaukaista luhtakanan dybyttelyä. Ilta sujui hyvin suomalaisittain grillatessa ja nestetasapainoa tasaillessa. Asiaa helpotti grillipaikan läheisyys, vain muutama askel teltalta ja olit mukavan grillikatoksen alla. Seuraavana aamuna hätäisen aamupalan jälkeen lähdimme taas samaiselle lintutornille ja vietimme siellä hyvin haukkamaisia hetkiä. Iltaa kohden alkoi hillitön palo lähteä jatkamaan matkaa 100 km ylöspäin katsomaan paljon julkisuutta saanutta luontokappaletta, siperiankurppaa. Vähän huterin tiedoin lähdimme sinne (mm. tarkka sijainti kartalla...), mutta kyllä lintuharrastaja linnun löytää ;) Jo muutaman minuutin perästä autosta noustessa saimme kuulla ihanan ja sanomattoman mahtavan hymyn naamalle nostattavan äänen, kun kurppa teki syöksyään saaden pyrstösulkansa väpättämään meidän iloksemme. Parisen tuntia saimme kurpan soimista ihailla, kunnes lähdimme takaisin Parikkalaan. Ei sitä nyt jussiaattona ihan kuivinsuin.... ;) Ilta sujuikin mukavasti, kävimme piilokojussa kokeilemassa miltä viini maistuu siellä ja katselimme ällöinhottavia hämähäkkejä ja aamulla saimme nähdä, että olimme yhden sellaisen raahanneet telttaankin. Lähtöpäivän aamuherätys oli keltaisenhuilumaisen kaunis. Kuhankeittäjä herätti erikoisella äänellään minut ja sai meidät raahautumaan silmät ristissä teltasta ulos. Mitähän mekin kuviteltiin, että nähtäisiinkin se vai? Kokonaisuudessaan juhannus oli ihana! Karjalan vehreä luonto oli äärimmäisen rauhoittava ja ihmisten vähyys aivan täydellistä! Tekee mieli takaisin jo nyt.

Pieni ja kevyt pyöräilyreissu

Vihdoin vapaapäivä, joten menoksi. Eihän silloin laakereilla levätä, se tehdään töissä ;) Ideana oli lähteä tutkimaan Bodominjärven maisemia ja kasveja kerrankin kahdella pyörällä ainaisen neljän sijaan. Sää sinä päivänä oli mitä mainioin palamiseen, onneksi nyt olin osannut varautua siihen aurinkorasvan kanssa. Matka paikanpäälle vaati monta pysähdystä kartan kanssa, vaikka periaatteessa sinne meno on aika suoraviivaista. Minä saan suorankin mutkaiseksi :) Paikan päällä oli mukava rentoutua ja rauhoittua kallion nokalla eväitä syöden ja auringosta nauttien. Paluumatka lienee aiheutti autoilijoille vähän ihmettelyä, ainakin heidän ajostaan päätellen. Jokaisen autoilijan pää kääntyi minua kohti ja auto lähti vähän mihin sattuu. No, kai he vähän ihmetteli, kun seisoin kirjojeni päällä ja välillä jalat toisen kirjan päällä ja kädet toisen. Hmh, miten he eivät ymmärtäneet, että keräsin vain kasveja ja prässäilin niitä keskellä pyörätietä. Stadilaiset...Kaikenkaikkiaan reissu kesti n. 5 tuntia, vaikka kilometrejä ei tullut kuin kolmisenkymmentä. Kyllä nekin kilometrit tuntuivat seuraavana päivänä takapuolessa.

Linnut-elokuvan fiilistelyä

Olen ottanut tavoitteeksi valloitella erinäisiä paikkoja sekä Stadin alueelta että muualta. Nyt vuorossa oli Helsingin edustalla sijaitseva, lupaavan niminen, Harakkasaari. Ajatuksena oli lähteä tutkimaan sen lintuantimia, onhan se niistä jollain tasolla kuuluisa. Suurin ajatuksin ja toivein astuimme lautalle, joka meidät saarelle johdatti (vähän arvelutti maksaa hinta, koska sinne melkein olisi voinut uida...). Mukavan idyllinen saari näin mereltä päin katsottuna. Todellisuus alkoi ilmenemään lintu linnulta, kun kuljimme luontopolkua eteenpäin. Se tunne, kun seisot kalliolla ja huomaat jokaisen linnun tuijottavan sinun jokaista tekemistäsi, on aika mielenkiintoinen. Ja kun erehdyt ottamaan askeleen mihin suuntaan tahansa, saat liikkeelle joko kovaa kirkuvat lokit tai valkoposkihanhet uhkaavien ilmeiden kanssa. Kotiahan he vain puolustavat, mutta...Tuli kerrankin bongaritytöillekin kiire, kun loppumetreillä yksi hanhiyksilö päätti häätää meidät pois saarelta ja aloitti hyökkäilyn. Kyllähän se tehosi. Ainakin jalat saivat liikettä, ei vain juoksun merkeissä, vaan myös pienimuotoisen tärinän muodossa ;) Seuraavan kerran menemme sinne ENNEN pesinnän alkamista, suosittelen muillekin. Toisaalta, seuraavalla kerralla kun katson Linnut-elokuvan, osaan eläytyä siihen entistä vahvemmin!