Enontekiö

Muotkajärvi, Ahma-mökki 24.2. – 3.3.2007

La 24.2.
Reissumme alkoi hieman täpinäolotilassa, olisiko johtunut parin tunnin yöunista, liian aikaisesta lähtöajasta vai yli-innokkuudesta ja kovasta odotuksesta. Klo 3.22 lähtivät täpötäydet autot kohti pohjoista. Matkat sujuivat rauhallisesti, kuka nuokkuen ja kuka karkkia syöden. Ensimmäinen pysähdys tapahtui Tupoksella, pienellä tankkaus- ja tyhjennyspysähdyksellä. Edelleen tunnelma oli hieman nuokkuisa ja sellaisena säilyi aina Kemiin asti, jossa hoidimme ruokapolitiikan. Mikä minua järkytti, oli kauppareissun pituus! Kaksi tuntia! Harvoin edes shoppailen niin kauaa...
Ajelimme yhä ja edelleen, kunnes vihdoin ja viimein pääsimme perille Enontekiölle, Muotkajärvelle, 70 m2 Ahma-mökkiin. Mukavaa kävelymatkalla oli se, että sain ensimmäisen kerran kokeilla ahkion vetämistä. Niinpä.... :)
Ensimmäinen reaktio mökille saapuessani oli innokas hyppiminen ja hihkuminen. Kaunis lappilainen maisema sai tämän tytön miltei polvilleen! Sekä järven jäälle johtava loistava pulkkamäki :D
Emme ensimmäisenä päivänä tehneet muuta kuin hengailimme ja pyörimme mökillä. Itse hakkailin tuuralla avantoa, jotta saimme iltateet keitettyä. Tietenkin sauna lämpesi suomalaiseen tapaan ja hangen sisuskin tuli katsottua saunomisen ohella. Pitkä ajomatka ja edellisen yön lyhykäisyys vaivutti mökin asukkaat aikaisin tuutimaan ja kulkemaan Nukku-Matin kanssa.

Su 25.2.
Aamunaloitus lähti, mitenkä muuten kuin lintuaiheisesti, tai ainakin niin toivoin. Lähdin kovasti kiikarit kaulalla kulkemaan lapin metsään, mutta kutakuinkin tuloksetta. No, tulipahan tehtyä piristävä aamulenkki ennen vielä piristävämpää aamukahvia.
Kun väki alkoi pikkuhiljaa heräilemään (ovat muuten todellisia hämäläisiä..) huolsimme sukset ja läksimme ne kainalossa Hettaan sijaitsevalle Jyppyrälle. Aloitimme hiiihdon, joka tosin osoittautui todelliseksi kävelyksi, mistä saamme kiittää huoltomiestämme. Hän oli turhankin innokkaasti kiinnitellyt pitoteippejä suksiemme pohjaan. Eli hiihtolenkki muuttui suksimarssilenkiksi. Alamäetkin sujuivat mukavasti lykkien :D Mutta maisemat olivat tooodella komeat, suorastaan henkeäsalpaavat!
Mökille saapuessamme kävimme testaamassa läheisen järven kala-antimet, niin mitkä antimet. Tyhjiä reikiä vain! Myös pihan pulkkamäkeä testattiin sekä pulkalla että laudoilla. Pulkkamäki oli muuten hyvä, mutta puut olivat liian lähellä... :)

Ma 26.2.
Maanantai oli varattu osalle porukkaa vain ja ainoastaan laskettelulle, joka tapahtuikin Levin kauniissa maisemissa. Tai no, varmasti kauniissa maisemissa, tai niin ainakin huhupuheet kertoivat. Itse en sitä saanut todistaa voimakkaan sumun vuoksi. No eipä se mieltä masentanut. Tosin se, ettei nähnyt mihin laski, meinasi heittää mielen paniikin puolelle. Ei aina ollut varma, että laskiko rinteessä vai jossain siihen kuulumattomassa osassa. Onneksi tämä sumu jäi kiusaamaan vain tunturin laella olevia, joten me lähdimme alaspäin ja jatkoimme siellä, missä riemu sitten oikein kunnolla alkoikin. Ensimmäiset Off-piste –merkit saivat tämän muikkiksen ihan sekaisin J Loppupäivä sujuikin sitten metsäreittien merkeissä! Mitä sitä muualle menemään, kun pääsi kotiin ;) Tietenkin sitä laskiessaan oppi kaikennäköistä, kuten sen, että ei kannata lähteä liian pitkälle metsään, missä ei näy ristin sielua, eikä ennen kaikkea kannata jäädä sinne jumiin. Myöskään ei kannata hypätä hyppyristä, joka lennättää suoraan kohti puuta. Oppipojan puolelle meni myös se, että paikat voi todellakin mennä jumiin laskettelussa. Seuraavana aamuna sen viimeistään huomaa ;)
Mutta kokonaisuudessaan: KIVAA OLI!!

Huomioikaa lumikerroksen
ihana paksuus!

Ti 27.2.
Tiistaipvä piti jalkojen kivun takia viettää vähän rennommin, joten lähdin sitten hiihtämään miltei umpihankeen, aivan ihanaan lapin erämaisemaan. Siellä kuljin välillä ketun jälkien johdattamana ja välillä kuukkelin pysähdyttämänä. Reissun huippuhetkiä, itse koko huippuhiihdon ohella, oli kahden eliksen saaminen. Kuukkelin kanssa kohtasimme ja katselimme toisiamme pitkät tovit ja lapintiainen tervehti varoitusäänien ja levottoman olemuksensa kera. Muutenkin koko hiihtäminen oli todellista lepoa sielulle! Kaunis auringonpaiste toimi todella mahtavana kehyksenä kauniille lumiselle maisemalle. Sitä tunsi itsensä ihan postikorttiin kuuluvaksi ;) Myös umpihankikävely kuului pväohjelmaan. Eli oikea lepopäivä!

Ke 28.2.
Keskiviikko sujui miltei maanantain tapaan eli Levillä suksien päällä. Tällä kertaa maltoimme tutustua muihinkin rinteisiin ja totesimme, että ei ole kodin voittanutta ;) Oma saavutukseni muiden rinteiden tutustumisen ohella oli 2x paleltunut poski, 1 paleltunut silmäluomi ja korva :P Näin siksi, että Levin huipulla todellakin tuuli! Tietenkään sillä ei ollut mitään merkitystä, että tajuntani toimi hitaalla vaihteella ja hupun asetin päähän vähän liian myöhään...
Mukava tuttavuus reissulla oli poro, joka käppäili rinteillä, onneksi Off-pisteen puolella. Olisihan se ollut aika noloa, lasketella päin poroa o.O
Kyllä laskettelu on kivaa!! :D

To 1.3.
Hiihtopäiväksi nimitin tämän päivän. Suurin mainittava tekijä oli ruokailuhetki. Taisi kokki olla pippurisella tuulella, kun väki söi safkaa otsat hiessä ;) Ja tällä kokilla oli hillittömän hauskaa :D ja myöskin se hikinen naama. Koska porukka edellispäivänä puheli, että olisi ollut liian vähän mausteita, päätin korjata asian tänä päivänä...

Pe 2.3.
Perjantai sujuikin hyvin rauhallisissa merkeissä, hiihtäen, kävellen, saunoen ja pelaillen. Illalla luonto esitti taas kaunista näytelmäänsä kulisseina miltei täysikuu ja luminen maisema. Kun seisoi järven jäällä yksinään ja katseli loputonta tähtitaivasta, tunsi itsensä todella pieneksi ja vaatimattomaksi (kun yleensä en siis tunne... ;) ) Melkein alkoi ensimmäiset kosteat kiertyä silmänurkkaan: En tahdo pois! :D

La 3.3.
Lähtöpäivä! Voi surkeus ja ikävyys :( Vielä kun pilvikansi oli hävinnyt sen siliän tien ja vienyt terän pakkasestakin mukanaan, niin oli erittäin ikävä tunne joutua lähtemään pois. Luonto ikään kuin irvisti "Katsokaa nyt, mitä jätätte taaksenne..hähhähhää!" ;) Eipä siinä mikään auttanut, autoon vaan kamat ja ihmiset ja suunnaksi etelä. Ensimmäinen pysähdys oli Sonkamuotkan Artic Knife Lappland, josta saa matkamuistoja ja 50 sentillä munkkia ja kahvia!! Kaksi jälkimmäistä olivat suurimmat pysäyttävät tekijät. Suosittelen muuten kaikille tuota paikkaa, munkit ovat herkulliset ja paikka muutenkin mukava ja lupsakka! Siinä kahvit juotuani totesin yhtäkkiä olevani kyseisen yrityksen rempseän nuoren miehen kanssa tekemässä matkamuistoja muille turisteille :) Avaimenperiä väänsin siinä avuksi ja mukavaahan tuo oli :) Ja sain jopa yhden itselleni matkamuistoksi, luotettavuus-merkillä varustettuna. Tunnin puuhailun jälkeen oli jo pakko jatkaa matkaa, joka sujuikin surutta aina Ouluun saakka. Siellä vastassa olikin aivan uskomaton sumu ja vauhti tippui välillä 60:iin syystä, että ei nähnyt yhtään mitään! Sitä sumuajelua saimme tehdä n. 170 km:n verran, kunnes alkoi helpottamaan. Ja hyvä, että helpotti, koska sen jälkeen saimmekin ihailla täydellistä kuunpimennystä.

Kokonaisuudessaan reissu oli huikea ja ketutuksen taso oli suuri, kun joutui pois lähtemään!