Pieni Kaitasaari
Ei ole suomalaista juhannusta ilman mökkiä, saunaa ja järveä! Siispä nenä kohti Korpilahtea ja Päijännettä. Torstai, saapumisilta sujui ja kului aluksi siivotessa mökki juhannuskuntoon. Hartialihakseni saivat kyytiä, mutta samalla saivat saunan lauteet vielä kovempaa kyytiä! Valkaisuaste oli aika yllättä ja mökin emäntä sanoikin, että isäntähän noita aina pesee eli... ;D Siivouksen jälkeen alkoikin rentoutuminen jota seurasi mukava sihahtava rento ääni! Ja janokin sammui, hetkeksi ;) Muuten ilta sujuikin saunoessa ja uidessa. Vähän oli väki väsynyttä ja sängynpohjat narahtivatkin aika aikaisin. No, onhan sitä päiviä jäljellä, joten ei hätää.
Seuraava päivä sujuikin mukavasti ruskeaa väriä käyttäen, kun kelitkin tämän sallivat. Koko päivä oli todellista lepoa; välissä piti itseään rasittaa ruokaa laittamalla. Tieto, että sen saa syödäkin, lohdutti, joten se takapuoli saatiin nostettua ylös :) Makoilun lomassa suoritin joka vuotista harrastustani järvikaislojen parissa (laji ei ole oikein nimetty, antakaa muut bilsarit anteeksi.. ;) Näitä pitää aina rannalta raivata, jotta uiminen sujuisi ilman sitä karmeaa tunnetta, kun kaislat kietoutuvat käsien ja jalkojen ympärille. Illan laskiessa ja värittäessä järven pinnan melkein runolliseksi, tuli saunomisen hetki. Tällä kertaa jaksoimmekin edellistä iltaa paremmin ja pidempään saunoa, no olihan nyt sentään juhannusaatto. Johan siitä olisi voinut ristin itselleen saada, jos tänä iltana oli lopahtanut :) Puolenyön kokko leimahti komeasti roihuihin melkein sulattaen sytyttäjänkin eli kirjoittajankin. Vastapäätä rantaa paloivat myös kokot ja pienimuotoinen kilpailuhan siitä syntyi, että kummalla puolella se loimu onkaan komeampi. No, ainakin meille tuli, toistesta puolesta en tiedä... ;) Sen voin sanoa, että jos me ei voitettu kokon loistolla, niin ainakin pituudella. Vielä 1,5 vrk:n kuluttua nousi kokkoraunioista savujuova.
Muuten loppujussi sujui vastaavalla rennolla otteella. Jos lauteet vaalenivat monta astetta, niin ihot sitä vastoin tummuivat monta astetta! Niin mukavasti aurinko meitä hellitteli. Ja sekin ihme nähtiin, että sisällä monta paitaa päälle pukeva, kuumaa teetä juova ihminen viihtyi kaikkeain kauimmin Päijänteen viileässä vedessä. Tahdonvoimalla on joskus suuri vaikutus ;)
Ei ole suomalaista juhannusta ilman mökkiä, saunaa ja järveä! Siispä nenä kohti Korpilahtea ja Päijännettä. Torstai, saapumisilta sujui ja kului aluksi siivotessa mökki juhannuskuntoon. Hartialihakseni saivat kyytiä, mutta samalla saivat saunan lauteet vielä kovempaa kyytiä! Valkaisuaste oli aika yllättä ja mökin emäntä sanoikin, että isäntähän noita aina pesee eli... ;D Siivouksen jälkeen alkoikin rentoutuminen jota seurasi mukava sihahtava rento ääni! Ja janokin sammui, hetkeksi ;) Muuten ilta sujuikin saunoessa ja uidessa. Vähän oli väki väsynyttä ja sängynpohjat narahtivatkin aika aikaisin. No, onhan sitä päiviä jäljellä, joten ei hätää.
Seuraava päivä sujuikin mukavasti ruskeaa väriä käyttäen, kun kelitkin tämän sallivat. Koko päivä oli todellista lepoa; välissä piti itseään rasittaa ruokaa laittamalla. Tieto, että sen saa syödäkin, lohdutti, joten se takapuoli saatiin nostettua ylös :) Makoilun lomassa suoritin joka vuotista harrastustani järvikaislojen parissa (laji ei ole oikein nimetty, antakaa muut bilsarit anteeksi.. ;) Näitä pitää aina rannalta raivata, jotta uiminen sujuisi ilman sitä karmeaa tunnetta, kun kaislat kietoutuvat käsien ja jalkojen ympärille. Illan laskiessa ja värittäessä järven pinnan melkein runolliseksi, tuli saunomisen hetki. Tällä kertaa jaksoimmekin edellistä iltaa paremmin ja pidempään saunoa, no olihan nyt sentään juhannusaatto. Johan siitä olisi voinut ristin itselleen saada, jos tänä iltana oli lopahtanut :) Puolenyön kokko leimahti komeasti roihuihin melkein sulattaen sytyttäjänkin eli kirjoittajankin. Vastapäätä rantaa paloivat myös kokot ja pienimuotoinen kilpailuhan siitä syntyi, että kummalla puolella se loimu onkaan komeampi. No, ainakin meille tuli, toistesta puolesta en tiedä... ;) Sen voin sanoa, että jos me ei voitettu kokon loistolla, niin ainakin pituudella. Vielä 1,5 vrk:n kuluttua nousi kokkoraunioista savujuova.
Muuten loppujussi sujui vastaavalla rennolla otteella. Jos lauteet vaalenivat monta astetta, niin ihot sitä vastoin tummuivat monta astetta! Niin mukavasti aurinko meitä hellitteli. Ja sekin ihme nähtiin, että sisällä monta paitaa päälle pukeva, kuumaa teetä juova ihminen viihtyi kaikkeain kauimmin Päijänteen viileässä vedessä. Tahdonvoimalla on joskus suuri vaikutus ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti