Lainasin Minnan kirjoittajantaitoja antamalla hänelle vapaat kädet kirjoittaa matkaraportti, jotta ei lukijani joutuisi jatkuvasti omia tuotoksiani lukemaan ;)
Keskiviikko-torstai 09.05. - 10.05. Glasgow
Hrrr, kylläpä ensimmäinen matkapäivä jännitti. Piti ravata vessassa n. 5 kertaa ennen kuin lentokone oli edes noussut maasta kohti Skotlannin pääkaupunkia Edinburghia. Itse nousu oli hauska, silloin tiesi että tässä ollaan oikeasti lähdössä pois Suomesta vähäksi aikaa. En tiedä oliko nousu Hanun mielestä yhtä hauska- omien näköhavaintojeni perusteella ei ollut. Raukka kun puristi rystyset valkoisina tuolin käsinojia. Mutta ei hän onneksi hysteeriseksi heittäytynyt ;)
Lento sujui hyvin ja näimme mm. Norjan mahtavat vuonot vaikka pilvet peittivät melko tehokkaasti maata. Tuota pikaa olimme Edissä. Otimme bussin nro 100 keskustaan ja pääsimme heti istumaan ylös, bussi kun oli kaksikerroksinen. Sieltä oli kiva ihailla skottilaista rakennusarkkitehtuuria. Tultuamme keskustaan kävelimme jonkin aikaa pitkin Princes Streetiä kohti Waverleyn juna-asemaa. Juna-asema oli täysin erilainen mihin Suomessa on tottunut. Siitä puuttuu tavallaan yksi seinä eli junat ikäänkuin tulevat aseman "sisälle". Kävimme ostamassa Travelpassit tiskiltä ja meille tuli heti hankaluuksia englannin kanssa. Skottien tapa puhua englantia on aika erikoinen, se kuulostaa aika puuroiselta ensialkuun. No, saimme kuitenkin sen mitä halusimme ja jatkoimme ScotRaililla matkaa kohti Glasgowia, joka on Skotlannin suurin kaupunki yli miljoonalla asukkaallaan.
Glasgow oli ihan jees kaupunki mutta yksi yö siellä riitti. Parasta kaupungissa oli Kelvingrove Park-niminen puisto, jonka me kävimme kiertämässä. Erikoista kaupungissa oli se, että uudet ja vanhat rakennukset seisoivat vierivieressä. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Fort Williamia.
Torstai-lauantai 10.5. - 12.5. Fort William
Reitti Glasgowista idylliseen pikku kylään Fort Williamiin oli ikimuistoinen ja junan ikkunasta näkyvät maisemat olivat totaalisen mykistäviä. Suosittelen kaikille Skotlantiin matkustaville, että menevät junalla kohti länttä/pohjoista. Siten näkee Skotlannin kauneinta puolta, jota ei kannata missata. Jyrkät vuoret tulevat ihan lähelle ja vaihteleva maasto pitävät nenän junan ikkunaan kiinni liimattuna. Skotlanti ei todellakaan ole mikään pannukakkumaa. Ja ne nummimaisemat! Lammaskatraita oli pitkin nummia ja välillä saattoi nähdä kun karitsat loikkivat ruohikolla innosta hihkuen. Meitä ihmetytti myös luonnon vihreys- kaikkialla oli todella raikkaan vihreää. Melkein teki mieli hypätä junasta kesken kaiken pois makaamaan keskelle vihreää luontoa.
Ehdimme ihailla maisemia yli 3h kunnes olimme Fort Williamsissa, jossa vietimme 2 yötä. Tämä pikku paikkakunta vei sydämemme. Ja vastaanotto yksityisessä Bed & Breakfast-paikassa oli mukava, kun paikan omistaja, eräs vanha rouva toivotti meidät tervetulleiksi. Hän ilmeisesti ilahtui kun sai vieraakseen kaksi suomalaista tyttöä (meidän lisäksi siellä oli brittiläinen mies) kun puhetta pulppusi taukoamatta hänen esitellessä paikkoja ja selittäessä mm. suihkun toimintaa. Saimme tyypillisen B&B-huoneen, jonka sisustus muistutti jonkin pikku-prinsessan omaa pikku lukaalia. Mutta ei passanut valittaa, päinvastoin, kun huoneen ikkunasta avautui hieno näköala. Perinteinen brittiläinen aamupala tarjoiltiin pöytään, joka koostui paistetusta kanamunasta, pekonisiivuista, makkaroista ja herkkusienistä. Lisäksi tarjolla oli paahtoleipää, aamiaismuroja, tuoretta appelsiinimehua, kahvia ja teetä. Tällaisella aamupalalla pärjäsi pitkään eikä nälkä yllättänyt kuin vasta kahdentoista jälkeen.
Ben Nevis, Skotlannin korkein vuori, komeilee Fort Williamin läheisyydessä. Meillä oli tarkoitus mennä katsomaan ko. vuorta mutta tyydyimmekin kiertämään Cow Hill Circuitin, jonka kiertämisessä meni kolmisen tuntia. Ben Nevisille matka olisi kestänyt yli puolet pidempään jalkapatikalla (no, ei ehkä Hanulla mutta minulla...). Maisemat oli jälleen hienot ja digikamera joutui kovaan käyttöön. Törmäsimme reitin varrella lammaslaumaan, joka seisoskeli keskellä tietä. Mietimme, että uskaltaiskos sitä vaan kävellä niiden läpi- eihän lampailla ole sarvia, vai? No, Hanu katsoi parhaimmaksi tarkistaa asian kiikareillaan ja melkein jokaisen lampaan päässä sojotti kivat sarvet. Päätimmekin kiertää ne, kumpikaan meistä ei halunnut saada punaisenmustaa ahteria matkamuistoksi skottilaisilta päkäpäiltä. Pieni päiväkävely teki hyvää vaikka sen jälkeen tällaisen laiskan nörtin jalkaparat huusivat tuskasta :)
Ruokapuolella parasta antia tarjosi paikallinen ravintola, mikäs muukaan kuin Ben Nevis nimeltään. Skotlantilainen kuuluisa ruoka haggish tuli tutuksi (vinkki: pyydä ensin saada koemaistaa sitä) ja ei se nyt niin pahaa ollut vaikka ulkomuoto antoi hieman toisenlaisen kuvan. Aika pippurista evästä. Hanu sitä tilasi isommankin annoksen perunamuussin ja lanttusoosin kera kun itse tyydyin johonkin kana-ateriaan. Ja jos tykkää juoda kaljan sijaan siideriä, sitäkin saa, kuten Magnersia. Mutta kaljoja kannattaa maistella, Hanukin jopa tykkäsi vaikka ei käsi sydämellä vanno mallaspirtelöiden nimeen. Valinnanvaraa oluiden suhteen on runsaasti ja niistä kannattaa kysellä esim. baarimikoilta. Sitä ei sitten kannata ihmetellä, jos tuoppi ladataan piripintaan olutta tai siideriä ja sitä valuu pitkin tuopin kylkiä. Eli kannattaa varata mukaansa vaikka nenäliinoja, jotta voi pyyhkiä oluiset/siideriset kätensä :)
Lauantai-maanantai 12.05. - 14.05. Inverness
Fort Williamsista matka jatkui bussilla kohti Invernessiä, joka sijaitsee Ylämailla (Highlands). Täälläkin vietimme kaksi yötä neljän tähden B&B-paikassa. Paikan omistaja luuli meitä espanjalaisiksi tai ranskalaisiksi. Eihän me nyt miltään espanjalaisilta näytetä ja suomen kieli ei nyt kuulosta yhtään ranskalta :D
Kävimme ihailemassa Urquhart'n linnaa, jonka rauniot sijaitsevat Loch Nessin tuntumassa. Valitettavasti emme bonganneet itse Loch Ness-monsteria vaikka järvi oli lähes tyyni. Sää suosi muutenkin meitä turisteja, aurinko paistoi ja oli kirkasta.
Iltahämärissä teimme pienen kävelylenkin Ness-jokea pitkin, jonka suulla siis itse kaupunki sijaitsee. Oli tunnelmallista kävellä polkua pitkin, jonka laitoja komeat ja paksurunkoiset puut varjostivat katulamppujen kajossa. Palatessamme takaisinpäin kohti majapaikkaamme joku tyttö tuli pummaamaan meiltä tupakkaa. Hän luuli meitä ensin puolalaisiksi(!) mutta kun Hanu oikaisi, että olemme Suomesta, tyttö hihkaisi jotain HIM:in laulajasta Ville Valosta. Ja opimme uuden merkityksen sanalle "fag". Tämä monimerkityksinen sana meinaa myös tupakkaa.
Maanantai-keskiviikko 14.05. - 16.05. Edinburgh
Skotlannin pääkaupunki oli reissumme päätepiste. Edinburgh oli juuri niin hieno kaupunki kuin etukäteen osasimme kuvitella. Kaupunki on sekoitus vanhaa ja uutta, jossa voi todella tuntea historian lehtien havinaa.
Vietimme parisen tuntia Edinburghin pakollista nähtävyyttä, linnaa, kierrellen. Vaikuttavimpia paikkoja tällä alueella oli The Scottish National War Memorial, joka rakennettiin eri sodissa (mm. I ja II maailmansota) kaatuneiden skottisotilaiden muistolle. Valitettavasti tämän juhlallisen paikan sisätiloissa ei saanut kuvata, muutoin olisi kameran muistikortti täyttynyt upeista ja värikkäistä seinäkuvioinneista. Toisessa käymisen arvoisessa paikassa esiteltiin komea asekokoelma aina miekoista muinaisiin käsiaseisiin ja haarniskoihin. Edinburghin linnasta käsin oli myös kätevää kuvata itse kaupunkia.
Hanun mieliksi kävimme tutustumassa North Berwickissä (n. 40km Edistä itään) sijaitsevaan Scottish Seabird Centre'een:
Tämä taisi olla minulle reissun kohokohta ;) Ei sentään, mutta hyvin yllättyneenä lähdin tänne sen vuoksi, että matkakumppaninikin halusi mennä tänne! Minuahan ei mikään olisi pidätellytkään... Ja kyllähän se oli vaivan arvoista, hetken kaukoputkilla katseltuani sain tiirailtua plakkariini 3 uutta maailmanpinnaa! Joista yksi sai Minnankin juoksemaan(!) kohti kaukoputkea katsomaan kohdetta. No, mukavaahan sitä on pellelintua eli lunnia katsellakin :) Muut napsahtaneet pinnat olivat suula ja etelänkiisla. Hangon keksi valaisi! :D
Reissu oli kaikenkaikkiaan mahtava ja Hanun kanssa ei tullut tapeltua kertaakaan :D Emme edes eksyneet kertaakaan, kiitos Hanun, joka osaa lukea karttaa kuin biologian kirjaa. Mutta aiheutti Hanun tempaukset "lieviä" naurunpurskahduksia- likka on mestarisählääjäsäheltäjä! Eniten hihitystä aiheutti tilanne kun olimme vaatekauppoja kiertelemässä Edissä. Joku myyjä tuli luoksemme ja toisti Hanulle parisen kertaa "How are you?" ennenkuin Hanu hiffasi. Likka töksäytti suomalaiseen tyyliin, että "Fine!". Kaikkein parasta oli Hanun ja myyjän hölmistyneet ilmeet :D Ja myyjä lähti aika nopsaan...Omista kommelluksistani en viitsi kertoa ;) No joo, hyvä suuntavaistoni oli suuri hilpeyden aihe Hanulle :D
Skotlantiin olisi voinut jäädä pitemmäksikin aikaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään hölmöjä turisteja ja ja jaksavat kärsivällisesti selittää vaikka kymmenennen kerran saman asian. Turisti-infoja kannattaa ehdottomasti hyödyntää, me varasimme yöpaikkamme niiden kautta, josta tosin pitää maksaa heille varausmaksu (10£ suuntaan tai toiseen). Edinburghissa ollessa kannattaa muistaa varata mukaan riittävästi kolikoita, jos meinaa kulkea busseilla paikasta toiseen. Bussikuskit eivät nimittäin ota vastaan liian isoja rahoja (esim. 10£ seteli ei käy, jos maksat yhdestä matkasta). Bussitiketti maksaa siis yhden punnan ja koko päivän lippu 2,50£. Mutta summa summarum, Skotlanti on käymisen arvoinen paikka :)
Loistavat kuvat nähtävissä täällä :)
Keskiviikko-torstai 09.05. - 10.05. Glasgow
Hrrr, kylläpä ensimmäinen matkapäivä jännitti. Piti ravata vessassa n. 5 kertaa ennen kuin lentokone oli edes noussut maasta kohti Skotlannin pääkaupunkia Edinburghia. Itse nousu oli hauska, silloin tiesi että tässä ollaan oikeasti lähdössä pois Suomesta vähäksi aikaa. En tiedä oliko nousu Hanun mielestä yhtä hauska- omien näköhavaintojeni perusteella ei ollut. Raukka kun puristi rystyset valkoisina tuolin käsinojia. Mutta ei hän onneksi hysteeriseksi heittäytynyt ;)
Lento sujui hyvin ja näimme mm. Norjan mahtavat vuonot vaikka pilvet peittivät melko tehokkaasti maata. Tuota pikaa olimme Edissä. Otimme bussin nro 100 keskustaan ja pääsimme heti istumaan ylös, bussi kun oli kaksikerroksinen. Sieltä oli kiva ihailla skottilaista rakennusarkkitehtuuria. Tultuamme keskustaan kävelimme jonkin aikaa pitkin Princes Streetiä kohti Waverleyn juna-asemaa. Juna-asema oli täysin erilainen mihin Suomessa on tottunut. Siitä puuttuu tavallaan yksi seinä eli junat ikäänkuin tulevat aseman "sisälle". Kävimme ostamassa Travelpassit tiskiltä ja meille tuli heti hankaluuksia englannin kanssa. Skottien tapa puhua englantia on aika erikoinen, se kuulostaa aika puuroiselta ensialkuun. No, saimme kuitenkin sen mitä halusimme ja jatkoimme ScotRaililla matkaa kohti Glasgowia, joka on Skotlannin suurin kaupunki yli miljoonalla asukkaallaan.
Glasgow oli ihan jees kaupunki mutta yksi yö siellä riitti. Parasta kaupungissa oli Kelvingrove Park-niminen puisto, jonka me kävimme kiertämässä. Erikoista kaupungissa oli se, että uudet ja vanhat rakennukset seisoivat vierivieressä. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Fort Williamia.
Torstai-lauantai 10.5. - 12.5. Fort William
Reitti Glasgowista idylliseen pikku kylään Fort Williamiin oli ikimuistoinen ja junan ikkunasta näkyvät maisemat olivat totaalisen mykistäviä. Suosittelen kaikille Skotlantiin matkustaville, että menevät junalla kohti länttä/pohjoista. Siten näkee Skotlannin kauneinta puolta, jota ei kannata missata. Jyrkät vuoret tulevat ihan lähelle ja vaihteleva maasto pitävät nenän junan ikkunaan kiinni liimattuna. Skotlanti ei todellakaan ole mikään pannukakkumaa. Ja ne nummimaisemat! Lammaskatraita oli pitkin nummia ja välillä saattoi nähdä kun karitsat loikkivat ruohikolla innosta hihkuen. Meitä ihmetytti myös luonnon vihreys- kaikkialla oli todella raikkaan vihreää. Melkein teki mieli hypätä junasta kesken kaiken pois makaamaan keskelle vihreää luontoa.
Ehdimme ihailla maisemia yli 3h kunnes olimme Fort Williamsissa, jossa vietimme 2 yötä. Tämä pikku paikkakunta vei sydämemme. Ja vastaanotto yksityisessä Bed & Breakfast-paikassa oli mukava, kun paikan omistaja, eräs vanha rouva toivotti meidät tervetulleiksi. Hän ilmeisesti ilahtui kun sai vieraakseen kaksi suomalaista tyttöä (meidän lisäksi siellä oli brittiläinen mies) kun puhetta pulppusi taukoamatta hänen esitellessä paikkoja ja selittäessä mm. suihkun toimintaa. Saimme tyypillisen B&B-huoneen, jonka sisustus muistutti jonkin pikku-prinsessan omaa pikku lukaalia. Mutta ei passanut valittaa, päinvastoin, kun huoneen ikkunasta avautui hieno näköala. Perinteinen brittiläinen aamupala tarjoiltiin pöytään, joka koostui paistetusta kanamunasta, pekonisiivuista, makkaroista ja herkkusienistä. Lisäksi tarjolla oli paahtoleipää, aamiaismuroja, tuoretta appelsiinimehua, kahvia ja teetä. Tällaisella aamupalalla pärjäsi pitkään eikä nälkä yllättänyt kuin vasta kahdentoista jälkeen.
Ben Nevis, Skotlannin korkein vuori, komeilee Fort Williamin läheisyydessä. Meillä oli tarkoitus mennä katsomaan ko. vuorta mutta tyydyimmekin kiertämään Cow Hill Circuitin, jonka kiertämisessä meni kolmisen tuntia. Ben Nevisille matka olisi kestänyt yli puolet pidempään jalkapatikalla (no, ei ehkä Hanulla mutta minulla...). Maisemat oli jälleen hienot ja digikamera joutui kovaan käyttöön. Törmäsimme reitin varrella lammaslaumaan, joka seisoskeli keskellä tietä. Mietimme, että uskaltaiskos sitä vaan kävellä niiden läpi- eihän lampailla ole sarvia, vai? No, Hanu katsoi parhaimmaksi tarkistaa asian kiikareillaan ja melkein jokaisen lampaan päässä sojotti kivat sarvet. Päätimmekin kiertää ne, kumpikaan meistä ei halunnut saada punaisenmustaa ahteria matkamuistoksi skottilaisilta päkäpäiltä. Pieni päiväkävely teki hyvää vaikka sen jälkeen tällaisen laiskan nörtin jalkaparat huusivat tuskasta :)
Ruokapuolella parasta antia tarjosi paikallinen ravintola, mikäs muukaan kuin Ben Nevis nimeltään. Skotlantilainen kuuluisa ruoka haggish tuli tutuksi (vinkki: pyydä ensin saada koemaistaa sitä) ja ei se nyt niin pahaa ollut vaikka ulkomuoto antoi hieman toisenlaisen kuvan. Aika pippurista evästä. Hanu sitä tilasi isommankin annoksen perunamuussin ja lanttusoosin kera kun itse tyydyin johonkin kana-ateriaan. Ja jos tykkää juoda kaljan sijaan siideriä, sitäkin saa, kuten Magnersia. Mutta kaljoja kannattaa maistella, Hanukin jopa tykkäsi vaikka ei käsi sydämellä vanno mallaspirtelöiden nimeen. Valinnanvaraa oluiden suhteen on runsaasti ja niistä kannattaa kysellä esim. baarimikoilta. Sitä ei sitten kannata ihmetellä, jos tuoppi ladataan piripintaan olutta tai siideriä ja sitä valuu pitkin tuopin kylkiä. Eli kannattaa varata mukaansa vaikka nenäliinoja, jotta voi pyyhkiä oluiset/siideriset kätensä :)
Lauantai-maanantai 12.05. - 14.05. Inverness
Fort Williamsista matka jatkui bussilla kohti Invernessiä, joka sijaitsee Ylämailla (Highlands). Täälläkin vietimme kaksi yötä neljän tähden B&B-paikassa. Paikan omistaja luuli meitä espanjalaisiksi tai ranskalaisiksi. Eihän me nyt miltään espanjalaisilta näytetä ja suomen kieli ei nyt kuulosta yhtään ranskalta :D
Kävimme ihailemassa Urquhart'n linnaa, jonka rauniot sijaitsevat Loch Nessin tuntumassa. Valitettavasti emme bonganneet itse Loch Ness-monsteria vaikka järvi oli lähes tyyni. Sää suosi muutenkin meitä turisteja, aurinko paistoi ja oli kirkasta.
Iltahämärissä teimme pienen kävelylenkin Ness-jokea pitkin, jonka suulla siis itse kaupunki sijaitsee. Oli tunnelmallista kävellä polkua pitkin, jonka laitoja komeat ja paksurunkoiset puut varjostivat katulamppujen kajossa. Palatessamme takaisinpäin kohti majapaikkaamme joku tyttö tuli pummaamaan meiltä tupakkaa. Hän luuli meitä ensin puolalaisiksi(!) mutta kun Hanu oikaisi, että olemme Suomesta, tyttö hihkaisi jotain HIM:in laulajasta Ville Valosta. Ja opimme uuden merkityksen sanalle "fag". Tämä monimerkityksinen sana meinaa myös tupakkaa.
Maanantai-keskiviikko 14.05. - 16.05. Edinburgh
Skotlannin pääkaupunki oli reissumme päätepiste. Edinburgh oli juuri niin hieno kaupunki kuin etukäteen osasimme kuvitella. Kaupunki on sekoitus vanhaa ja uutta, jossa voi todella tuntea historian lehtien havinaa.
Vietimme parisen tuntia Edinburghin pakollista nähtävyyttä, linnaa, kierrellen. Vaikuttavimpia paikkoja tällä alueella oli The Scottish National War Memorial, joka rakennettiin eri sodissa (mm. I ja II maailmansota) kaatuneiden skottisotilaiden muistolle. Valitettavasti tämän juhlallisen paikan sisätiloissa ei saanut kuvata, muutoin olisi kameran muistikortti täyttynyt upeista ja värikkäistä seinäkuvioinneista. Toisessa käymisen arvoisessa paikassa esiteltiin komea asekokoelma aina miekoista muinaisiin käsiaseisiin ja haarniskoihin. Edinburghin linnasta käsin oli myös kätevää kuvata itse kaupunkia.
Hanun mieliksi kävimme tutustumassa North Berwickissä (n. 40km Edistä itään) sijaitsevaan Scottish Seabird Centre'een:
Tämä taisi olla minulle reissun kohokohta ;) Ei sentään, mutta hyvin yllättyneenä lähdin tänne sen vuoksi, että matkakumppaninikin halusi mennä tänne! Minuahan ei mikään olisi pidätellytkään... Ja kyllähän se oli vaivan arvoista, hetken kaukoputkilla katseltuani sain tiirailtua plakkariini 3 uutta maailmanpinnaa! Joista yksi sai Minnankin juoksemaan(!) kohti kaukoputkea katsomaan kohdetta. No, mukavaahan sitä on pellelintua eli lunnia katsellakin :) Muut napsahtaneet pinnat olivat suula ja etelänkiisla. Hangon keksi valaisi! :D
Reissu oli kaikenkaikkiaan mahtava ja Hanun kanssa ei tullut tapeltua kertaakaan :D Emme edes eksyneet kertaakaan, kiitos Hanun, joka osaa lukea karttaa kuin biologian kirjaa. Mutta aiheutti Hanun tempaukset "lieviä" naurunpurskahduksia- likka on mestarisählääjäsäheltäjä! Eniten hihitystä aiheutti tilanne kun olimme vaatekauppoja kiertelemässä Edissä. Joku myyjä tuli luoksemme ja toisti Hanulle parisen kertaa "How are you?" ennenkuin Hanu hiffasi. Likka töksäytti suomalaiseen tyyliin, että "Fine!". Kaikkein parasta oli Hanun ja myyjän hölmistyneet ilmeet :D Ja myyjä lähti aika nopsaan...Omista kommelluksistani en viitsi kertoa ;) No joo, hyvä suuntavaistoni oli suuri hilpeyden aihe Hanulle :D
Skotlantiin olisi voinut jäädä pitemmäksikin aikaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään hölmöjä turisteja ja ja jaksavat kärsivällisesti selittää vaikka kymmenennen kerran saman asian. Turisti-infoja kannattaa ehdottomasti hyödyntää, me varasimme yöpaikkamme niiden kautta, josta tosin pitää maksaa heille varausmaksu (10£ suuntaan tai toiseen). Edinburghissa ollessa kannattaa muistaa varata mukaan riittävästi kolikoita, jos meinaa kulkea busseilla paikasta toiseen. Bussikuskit eivät nimittäin ota vastaan liian isoja rahoja (esim. 10£ seteli ei käy, jos maksat yhdestä matkasta). Bussitiketti maksaa siis yhden punnan ja koko päivän lippu 2,50£. Mutta summa summarum, Skotlanti on käymisen arvoinen paikka :)
Loistavat kuvat nähtävissä täällä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti