Bongarinaisten kyykytys

Kaunis kesäpäivä sai minut lähtemään rullaluistelulenkille ja päätin samalla suorittaa päivän sosiaaliannoksen moikkaamalla hengenheimolaisystävääni, toista lintuihmistä. Aikamme siinä istuessa, kuulimme ikkunasta kirkasta linnunääntelyä, joka oitis sai meidät kulkeutumaan pihalle optiikan kera. Kovasti kuuntelimme, että haukanpoikanenko se siellä kerjuuäänellään huutaa ja yritimme saada lintua näkyviin. Valitettavasti ilman tulosta. Myöhemmin yritimme uudestaan ja uudestaan nähdä tätä ihmeellistä ääntelijää ja ehdimme jo ihmettelemään, että miksi emme sitä löydä. Kyllähän haukan kokoisen linnun pitäisi nähdä! Alkoi kuulumaan toista ääntä, joka kuulosti ihan kuhankeittäjältä; ei mahdollista, tuossa on kuusimetsä. Hetken siinä vielä pyörimme vähän ihmeissämme, kuulimme puhetta ja totesimme, että siellä on muitakin etsimässä kyseistä lintua. Kunnes mielessä välähti, että...voiko olla? Lähdimme kysymään asiaa toisilta etsijöiltä. "Joo, meiltä karkasi neitokakadu ja se istuu tuolla puussa..." Oli hieman nöyrä olo... :D Ja sitä tosissaan luuli tuntevansa haukan äänet....takaisin lintuCD:n pariin.

PS. Kutsumme tätä bongausta pseudoelikseksi, koska karkulaisista ei elispinnaa saa.