Kuusamo, Ala-Kitkajärvi 23.-1.3.2008

La-Su

Taas oli se aika vuodesta, jolloin opettajien loma-ajan määräämänä jätimme Etelä- ja Keski-Suomen pölyt jaloistamme ja vaihdoimme ne jo melkein unohdettuun valkoiseen lumeen. Talven kokemuksia lähdimme hakemaan Pohjois-Pohjanmaalta, Kuusamosta, jonne matkamme kävi kera kahden aallon. Ensimmäinen auto starttasi Jyväskylästä 10 pm. Kovasti meille vakuuteltiin, että kun klo 7 am -aalto saapuu, ensimmäinen on vielä vaipuneena unen syvyyksiin. Yllätysmomenttia luotiin heille kertomalla kauniista hiihtokokemuksistamme kirkkaan ja lämmittävän auringon alla tyynen sään hivellessä poskiamme. Lisäväriä tarinaan toi mukavanluontoinen hau-kielen omaava luontokappale. Se kuljetti meitä pitkin järvenjään valmiita uria edellä kulkien. Vieras koira pysähtyi huolissaan, mikäli takana kulkeva matkuekin teki stopin. Ehkä hän katsoi, etteivät Etelän tytöt kykene löytämään rannalle pohjoisen isojen järvien seliltä ;) Pienen hiihtolenkin jälkeen suoritimme pakollisen lintureissun. Nimi lienee liikanimi lintujen puutteen vuoksi. Kuulostaapahan hienommalta :) Toisen aallon saapuessa osa porukasta lähti nostattamaan jo yli äyräiden vuotavaa ruokahaluaan hiihtolenkillä. Kokemus olikin jo astetta extremempi auringon laskiessa ja luontoäidin puhaltaessa aavistuksen liialla isolla volyymilla ja ehkä hieman liian jumiin jääneellä "coolerstaatilla" meihin henkäyksiään. Tämän jälkeen jätimme ihanalle tuoksuvan tuvan hetkeksi poistumalla saunan uumeniin. Sieltä pääsimmekin sukeltamaan suoraan Intian herkkuihin. Loppuilta sujui seurustellen ja viiniä juoden, tosin jälkimmäinenhän onkin tiukasti sidoksissa ensimmäiseen ;) Hyv' yötä, näemme aamulla uusin kujein! o/

Ma

Kylläpä olikin mukava aamulla herätä, kun muisti sijaintinsa kartalla! Aamupuuron ja "inksujen" vahvistamina lähdimme osan porukan kanssa Oulangan kansallispuistoon, Kiutaköngästä tarkkailemaan. Ajo paikan päälle oli jo seikkailumomentti sinänsä; yöllä satanut lumi antoi oman vauhtinsa ja kurvinsa ajolinjoihin aiheuttaen muutamia penkkaanhipomisia. Kansallispuistossa ensimmäisenä kohtasimme Pikkukönkään ja sen sydämiä hellyttävän asukin, koskikaran. Tuo kompaktinpyöreä ruokalappuinen musta otus kulki vikkelästi jään reunoilla konsertoiden omalla persoonallisella tyylillään. Välillä se niiata niksautti, kuten kunnon musikantti ikään. Matkan jatkuessa saavuimme reissun kohokohdalle, Kiutakönkäälle, jonka jylhät kalliot ja kuohuva vesi veti silmät puoleensa päästämättä otteestaan. Köngäs tarjosi mahtavia suuria katselmuksia, mutta myös pientä ja sievää taidetta erikoisine jääkuvioineen. Katselemista riitti kaikkine yksityiskohtineen! Mutta, niin vain pääsimme irti ja jatkoimme matkaa käpytikan äänien saattelemana aina tulentekopaikalle asti. Siellä kirveiden heilumisien jälkeen roihusi mukavan lämmittävä nuotio, joka antoi toivoa tulevasta lämpimästä OK-grillimakkaralounaasta. Jatkoimme vielä hetken matkaa treenaillen pakara- ja reisilihaksia kunnon ylämäen avulla. Koska pienet huonokuntoiset matkailijat hyytyivät kesken nousun, pidimme pieniä leikkitaukoja. Tämän päivän leikkituokion ohjelmana oli änkeä itsensä sopivan puun alle toisen ravistaessa puuta. Sitten seurasikin mukava lumipyry suoraan niskaan kolmannen kuvatessa outoja touhuja. PS. Texas Hold'em toimii erittäin hyvin myös maapähkinöillä ;)

Kiutakönkään virtausta

Ti

Koska tänne asti olemme tulleet, täytyy sitä edes kerran reissussa käydä kokeilemassa paikallisia off-pistemahdollisuuksia. Rukalle lähdimme niitä metsästämään ja onneksemme etsivä ne löysi! Eihän ne tainneet ihan virallisia olla, mutta metsä kuin metsä :) Rukan mehtälaskettelulle antoi haastetta jo itse metsän rakenne, mutta myös päivän aikana sinne syntyneet mahtavat kuopat. Niitä vältellen tuli pujoteltua milloin kuusten välistä jumittaen siihen paikkaan ja milloin suoraan puskaan. Tämä päivä vahvisti edelleen vallitsevaa käsitystä laskettelun ihanuudesta! :) Mökillä odotti laskettelijoita ihana amerikkalainen yllätys ruuan suhteen. Jo Rukalla etsimme hyvää "pikaruokaa" hampurilaisilla harmiksemme sitä löytämättä. Taas tuli yritettyä rämpiä merta edemmäs kalaan.

Ke

Ruoka aina mielessä, joten autolla kohti Riisitunturin kansallispuistoa. Eipä sieltä kyllä ruokaa löytynyt nimensä lupaamana, mutta muuta tarjontaa asetelmassa oli. Ensinnäkin mukava kasvustonmuutos yllätti kiivetessä tunturia ylöspäin. Siellä meitä kuusien ja mäntyjen sijaan tervehtivät kauniisti huurretut lehtikuuset joita aurinko puhtoisesti väritti. Tämän reissun eräs lintutoive toteutui vihdoin ja viimein. Oli jo ehditty manaamaan jos minkälaista alakerran herraa, kunnes kaunis punaruskea ilmestys häivähti oksistoissa. Kuukkelit seurasivat hetken meitä hiljaisesti naukuen. Linnuista puheen ollen, saimme myös huomata käpytikan suuren kannan joko koko Kuusamossa tai vain Kuusamon puhelinpylväissä. Tuntui, että Pohjois-Pohjanmaan kunta oli tilannut pylväänsä tikkaistutuksien kanssa!

Riisitunturin päällä

To

Mikähän tai kukahan ihme sääennustaja ennusti täksi viikoksi ikävää keliä. Kai sekin on makuasia, mutta meille tämä kelpasi loistavasti. Taas saimme herätä komeaan auringonpaisteeseen! Ja pakkastakin oli vain muutama aste, joten äkkiä aamupalan jälkeen pihalle. Tämän päivän suunnitelmana oli kiertää Valtavaaran 10 km kaunis hiihtolenkki (kuulemma Pirkko Määtän yksi suosikkilatu täällä päin :) Mukavan fiiliksen meinasi tappaa ensimmäiset 3,4 km kestävä nousu! Sydän sai kokea kunnon kiihdytysradan... Kuitenkin siitä selvittiin ja ympärillä nousevat jylhän lumiset maisemat antoivat lisävoimaa kulkemiseen. Ei Suomea turhaan ole ristitty sinivalkoiseksi maaksi! Kodalle päästyämme jatkoimme vielä monovaelluksella aina huipulle asti, josta aukesikin panorama-asetusten tavoin silmänkantamattomiin mahtavia näkymiä järvien ja lumisten metsien leikitellessä toistensa välissä. Onneksi loppumatka olikin alamäkivoittoista, muuten olisi puhelimella ollut käyttöä... ;) Hiihdon jälkeen käväisimme pikaisesti pilkkimässä tyhjiä reikiä ja ohessa ihailemassa sielua rauhoittavia maisemia. Koko päivän kruunasi loimuavan leiskuvat revontulet, jotka liikkuivat ja kiersivät taivaankantta välillä hitaasti lipuen ja välillä miltei raivoisasti hyökäten.

Revontulien näytelmä

Pe

Yhä vain meitä hellittelevä aurinko houkutteli joukon pihalle kuka minnekin. Tällä kertaa vain piti vaatekertaa lisäillä reilun 20 asteen pakkasen vuoksi. Aluksi lähdimme kokeilemaan löytyisikö jäältä kireitä siimoja. Kuudesti tämän kohtasimme ennen kuin pakkanen ajoi meidät sieltä pois. Hetki sisällä lämmittelyä ja minttulikööriä juoden suunnistimme läheiselle sulalle Kiveskoskelle katsomaan sen elämää. Sitähän oli! Koskikarat ilahduttivat meitä runsaudellaan ja kauniilla vaihtelevilla lauluillaan. Näemmä oli karoillekin hiipinyt auringonlämmön mukana kevättä valkoisiin rintoihinsa, sen verran mukavasti kävi ilman halki leikki. Yllättäen pakkanen tuli taas luutansa kanssa häätäen meidät takaisin mökin lampöön.

Koskien koskikara

Kuvat: Henri Vuorinen