Välillä pitää rikkoa perinteitä, joten nyt suuntasimme Päijänteen sijaan kohti Itä-Suomea, pääkohteeksi Parikkalan Siikalahti. Heh, ehkäpä siksi, että se on karttaankin merkitty lintujärveksi :) Asetimme teltan sopivaan paikkaan ja heti sen jälkeen lähdimme läheiselle lintutornille leikkimään lintuihmistä. Sinä iltana emme saaneet erityisiä näköhavaintoja, mutta illan laskiessa saimme nauttia mahtavista äänimaailmoista. Mikä sen ihanampaa, kun nukkumaakäydessä saa kuunnella luhtahuitin huittuilua, satakielen vahvaa ilmaisukykyä ja kaukaista luhtakanan dybyttelyä. Ilta sujui hyvin suomalaisittain grillatessa ja nestetasapainoa tasaillessa. Asiaa helpotti grillipaikan läheisyys, vain muutama askel teltalta ja olit mukavan grillikatoksen alla. Seuraavana aamuna hätäisen aamupalan jälkeen lähdimme taas samaiselle lintutornille ja vietimme siellä hyvin haukkamaisia hetkiä. Iltaa kohden alkoi hillitön palo lähteä jatkamaan matkaa 100 km ylöspäin katsomaan paljon julkisuutta saanutta luontokappaletta, siperiankurppaa. Vähän huterin tiedoin lähdimme sinne (mm. tarkka sijainti kartalla...), mutta kyllä lintuharrastaja linnun löytää ;) Jo muutaman minuutin perästä autosta noustessa saimme kuulla ihanan ja sanomattoman mahtavan hymyn naamalle nostattavan äänen, kun kurppa teki syöksyään saaden pyrstösulkansa väpättämään meidän iloksemme. Parisen tuntia saimme kurpan soimista ihailla, kunnes lähdimme takaisin Parikkalaan. Ei sitä nyt jussiaattona ihan kuivinsuin.... ;) Ilta sujuikin mukavasti, kävimme piilokojussa kokeilemassa miltä viini maistuu siellä ja katselimme ällöinhottavia hämähäkkejä ja aamulla saimme nähdä, että olimme yhden sellaisen raahanneet telttaankin. Lähtöpäivän aamuherätys oli keltaisenhuilumaisen kaunis. Kuhankeittäjä herätti erikoisella äänellään minut ja sai meidät raahautumaan silmät ristissä teltasta ulos. Mitähän mekin kuviteltiin, että nähtäisiinkin se vai? Kokonaisuudessaan juhannus oli ihana! Karjalan vehreä luonto oli äärimmäisen rauhoittava ja ihmisten vähyys aivan täydellistä! Tekee mieli takaisin jo nyt.
lauantai 21. kesäkuuta 2008
Parikkalalainen juhannus
Välillä pitää rikkoa perinteitä, joten nyt suuntasimme Päijänteen sijaan kohti Itä-Suomea, pääkohteeksi Parikkalan Siikalahti. Heh, ehkäpä siksi, että se on karttaankin merkitty lintujärveksi :) Asetimme teltan sopivaan paikkaan ja heti sen jälkeen lähdimme läheiselle lintutornille leikkimään lintuihmistä. Sinä iltana emme saaneet erityisiä näköhavaintoja, mutta illan laskiessa saimme nauttia mahtavista äänimaailmoista. Mikä sen ihanampaa, kun nukkumaakäydessä saa kuunnella luhtahuitin huittuilua, satakielen vahvaa ilmaisukykyä ja kaukaista luhtakanan dybyttelyä. Ilta sujui hyvin suomalaisittain grillatessa ja nestetasapainoa tasaillessa. Asiaa helpotti grillipaikan läheisyys, vain muutama askel teltalta ja olit mukavan grillikatoksen alla. Seuraavana aamuna hätäisen aamupalan jälkeen lähdimme taas samaiselle lintutornille ja vietimme siellä hyvin haukkamaisia hetkiä. Iltaa kohden alkoi hillitön palo lähteä jatkamaan matkaa 100 km ylöspäin katsomaan paljon julkisuutta saanutta luontokappaletta, siperiankurppaa. Vähän huterin tiedoin lähdimme sinne (mm. tarkka sijainti kartalla...), mutta kyllä lintuharrastaja linnun löytää ;) Jo muutaman minuutin perästä autosta noustessa saimme kuulla ihanan ja sanomattoman mahtavan hymyn naamalle nostattavan äänen, kun kurppa teki syöksyään saaden pyrstösulkansa väpättämään meidän iloksemme. Parisen tuntia saimme kurpan soimista ihailla, kunnes lähdimme takaisin Parikkalaan. Ei sitä nyt jussiaattona ihan kuivinsuin.... ;) Ilta sujuikin mukavasti, kävimme piilokojussa kokeilemassa miltä viini maistuu siellä ja katselimme ällöinhottavia hämähäkkejä ja aamulla saimme nähdä, että olimme yhden sellaisen raahanneet telttaankin. Lähtöpäivän aamuherätys oli keltaisenhuilumaisen kaunis. Kuhankeittäjä herätti erikoisella äänellään minut ja sai meidät raahautumaan silmät ristissä teltasta ulos. Mitähän mekin kuviteltiin, että nähtäisiinkin se vai? Kokonaisuudessaan juhannus oli ihana! Karjalan vehreä luonto oli äärimmäisen rauhoittava ja ihmisten vähyys aivan täydellistä! Tekee mieli takaisin jo nyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti